“Hän pitkiä housuja kyllä jo käyttää
Vaikka ne vielä niin huonosti täyttää
Hän miehien touhuissa kummasti häärää
Ja tekee just' niin kun johtaja määrää
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Ainesta mieheksi kyllä on klopissa
On hällä jo mielessä mestarin työ
Sen saakin jos kiltisti puuronsa syö
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa
Hän tietää jo mistä ja milloinka tuulee
Mestarin seuraajaks' itsensä luulee
Ja siksi on joskus hän toisille julkee
Ja mestarin jälkiä tarkasti kulkee
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Ainesta mieheksi kyllä on klopissa
On hällä jo mielessä mestarin työ
Sen saakin jos kiltisti puuronsa syö
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa
Hän kommentit lausuu ja vastuunkin kantaa
Tietysti silloin, jos mestari antaa
Ja aina hän mielellään naamansa näyttää
Ja mestarin suuria lauseita käyttää
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Ainesta mieheksi kyllä on klopissa
On hällä jo mielessä mestarin työ
Sen saakin jos kiltisti puuronsa syö
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa
Hän silloin kun tarvis' on tietysti nuolee
Ja mestarin mallista veistää ja vuolee
Hän mestarin maineella kirkkaasti loistaa
Ja kuultuja oppeja tarkasti toistaa
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Ainesta mieheksi kyllä on klopissa
On hällä jo mielessä mestarin työ
Sen saakin jos kiltisti puuronsa syö
Hän on Paavo, yks' Paavo vaan
Kisälli mahtavan mestarin opissa”
Näin runoili vuonna 1979 eräs maamme suurimmista sanasepistä, Vexi Salmi, Paavo Väyrysestä. Kekkosen vanavedessä kulkenut Väyrynen herätti Vexissä ilmeisesti pohjimmiltaan sympaattisen kuvan rehellisestä, mutta kunnianhimoisesta nuorukaisesta, joka oli kuitenkin kyvykkyytensä takia sortuvainen ylimielisyyteen. Nyt 37 vuotta myöhemmin voidaan sanoa, että Väyrynen on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena periaatteellisena tahtopoliitikkona koko uransa.
Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan osaa arvostaa tätä hienoa miestä. Kuinka moni suomalainen onkaan muodostanut negatiivisen mielipiteen Paavo Väyrysestä lukematta ainuttakaan hänen kirjaansa? Näiden hätäilevien ihmisten pitäisi tutustua muihinkin maailmankirjallisuuden merkkiteoksiin, kuten Raamattuun. Sananlaskut 18:13:
“Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.”
Nämä itsensä häpäisevät sivistymättömät suomalaiset moukat pilkkaavat ja kritisoivat kaikkialla Väyrystä, todennäköisesti yhtä maamme viisaimmista ja suoraselkäisimmistä miehistä. He eivät ole lukeneet ainuttakaan Paavo Väyrysen kirjaa, mutta koska Yle, Helsingin Sanomat (*köh* Ylikansallisten Juutalaisten Sanomat *köh* Mitä? En sanonut mitään, älkää tuomitko minua oikeudessa), Uusi Suomi ja monet muut lehdet mustamaalaavat Väyrystä ja yrittävät esittää hänet “velmuna”, “keinottelijana”, “pelurina”, monille suomalaisille muodostuu negatiivinen kuva Väyrysestä. Todellisuudessa hän on äärimmäisen oppinut, rehellinen, oikeudenmukaisuutta rakastava sielu, joka oikeasti ymmärtää maailmaa ja sen historiaa.
Valitettavasti, koska hän on niin ylivertainen äly tässä älykääpiöiden maassa, ihmiset ovat hänelle kateellisia. Tämä johtuu sosiologeille tutusta, kaikissa Pohjoismaissa esiintyvästä ilmiöstä, niin kutsutusta Janten laista. Janten lakia käytetään sosiologiassa kuvailemaan negatiivisesti yksilöllisyyteen ja menestykseen kohdistuvaa alentavaa asennetta. Termi kuvailee sellaista mentaliteettia, joka vähättelee yksilöllisiä pyrkimyksiä ja painottaa kollektiivia. Näin lannistetaan niitä, jotka erottuvat joukosta saavuttajina. Ilmiö juontaa juurensa pohjoisten metsästäjä-keräilijä heimojen tasavertaisista rakenteista, tavasta päättää asiat mieluummin konsensuksella, kuin seurata ketään yhtä henkilöä. Laki, joka siis kuvastaa yhteisön tapaa suhtautua yksilöön, voidaan ilmaista monilla eri tavoilla, esimerkisi:
“Älä kuvittele olevasi mitään erityistä.” “Älä kuvittele olevasi yhtä hyvä, kuin me olemme.” “Älä kuvittele voivasi opettaa meille mitään.” “ Älä ajattele olevasi älykkäämpi, kuin me.” “Älä pidä itseäsi meitä parempana.”
Mutta, entä jos oikeasti sattuukin olemaan muita parempi ja fiksumpi, niin mitenkäs sitten pitäisi toimia? Kuvitelkaa nyt Paavo Väyrysen tilannetta. Siinä on mies, joka on lukenut Dostojevskin tuotannon yhdessä viikonlopussa, ja käynyt syvällistä keskusteluja suurten filosofiemme, kuten Georg Henrik Von Wrightin kanssa. Mies, jonka henki liitelee korkealla, Snellmannin ja Santeri Alkion ylevissä aatteissa. Mies, joka on näytellyt merkittävää roolia Suomen nousussa köyhästä sodan runtelemasta maasta yhdeksi maailman hyvinvoivimmista valtioista.
Hän näki jo kaukaa ennalta, ja varoitti kansalaisia 90-luvun alussa, että Suomen markka oli yliarvostettu, ja että se jouduttaisiin devalvoimaan. Suomen pankin pääjohtaja Iiro Viinanen valehteli vielä aamulla haastattelussa, että markkaa ei devalvoida, vaikka iltapäivällä olikin devalvaatio jo tapahtunut. Minä synnyin pari kuukautta myöhemmin, ja isäni, joka oli Väyrysen varoittamana tajunnut vaihtaa markkansa muiden maiden valuutoiksi, päätti nimetä minut Väyrysen mukaan Paavoksi. Voin olla ylpeä nimestäni, ja sen innoittajasta.
Kun Suomea oltiin viemässä pakotuksen ja valheiden varjolla euroon, Väyrynen koitti viimeiseen asti pelastaa meidät omalta typeryydeltämme, ja puhui yötä myöten eduskunnassa. Koska hän ei ole täysin taloudellisesti lukutaidoton, kuten suurin osa kansasta, hän ymmärsi, etteivät erilaiset taloudet tulisi toimimaan yhteisvaluuttajärjestelmässä. Taaskaan häntä ei kuunneltu.
Vuodesta toiseen Väyrynen kestää kaiken julmuuden ja pilkan, ei käänny takaisin vaan tekee parhaansa maamme auttamiseksi. Kansa huutaa kerta toisensa jälkeen Barabbaksen vapaaksi ja Jeesuksen ristille, mutta Väyrynen ei lannistu. Hän ei luovuta koskaan. Hän on suuri valtiomies, ja suuri suomalainen.
Nyt hän on jälleen kerran tehnyt rohkean ja oikean valinnan, päättäessään jättäytyä pois Keskustan puolue-elinten toiminnasta. Hän on turhautunut, koska ei pysty vaikuttamaan puolueen sisällä, ja haluaa nyt etsiä samanmielisiä suomalaisia, joiden kanssa tehdä yhteistyötä.
En ole aikaisemmin antanut julkista hyväksyntääni Väyryselle, koska hän oli niin tiiviisti mukana niinkin saastaisen järjestäytyneen rikollisliigan, kuin Keskusta-puolueen toiminnassa. Keskusta teeskentelee olevansa maanviljelijöiden ja metsänomistajien puolella, mutta todellisuudessa se ei välitä pätkääkään typeristä äänestäjistään. Jos Keskusta välittää metsänomistajista, miksei se tullut Stora-Enson, UPM Kymmenen ja Metsäliiton rikollisen puunostokartellin uhrien tueksi?
Keskusta on lautakasoissa ja korruptiossa ryvettynyt rosvojoukko, jota kiinnostaa ainoastaan virkamiespaikkojen maksimoiminen oman puolueen hyville veljille ja siskoille. Nähtiinhän se taas tässä muutama kuukausi sitten näiden sote-alueiden yhteydessä. En koe mitään muuta kuin halveksuntaa ja vihaa tätä puoluetta kohtaan, koska se pettää sen äänestäjiä. “Kepu pettää aina”, tämähän on ihan yleisesti tunnettu fakta, mutta silti nämä typerät juntit äänestävät Kepun uudestaan ja uudestaan valtaan. Surullista.
Nyt kuitenkin Väyrynen on tajunnut, ettei Keskustassa voi vaikuttaa, ja etsii samanmielisiä suomalaisia yhteistyöhön! Mainiota! Minä nousen nyt kuvitteellisesti pöydälle seisomaan ja huudan niinkuin oppilaat Robin Williamsille Kuolleiden runoilijoiden seurassa: O captain, my captain!
Tee se, Paavo, johda meidät pois tästä Euro-Egyptin helvetistä luvattuun maahan! Sinä olet Jumalan meille valitsema johtaja! Älä pelkää olla populisti, vaan johda joukot Rubiconin yli! Suomen ja ihmiskunnan parhaaksi! Kolme eläköönhuutoa Paavo Väyryselle!
Eläköön, eläköön, eläköön!