Sisältö:
- Mikä on "vaimennettu luottamus"?
- Esimerkkejä ilmiöstä
- Politiikassa
- Mediassa / Työelämässä
- Päätäntö
(Huom! Tarkistamaton versio. Uusi kieliopillisesti tarkistettu versio tulossa pian.)
Onko Suomessa luottamus tosiaan "vaimennettu"?
Mikä on ”vaimennettu luottamus”?
Geopolitiikan tutkijana voin todeta, että suurten muutoksen takana eivät ole välttämättä suuria poliittisia voimia vaan yksinkertaisia psykologisia ominaisuuksia johtajien toimesta, joiden ytimessä on luottamuksen luonti. Viimeisten hallitusten toimet ovat harventaneet luottamuksen viranomaisiin ja pidentäneet välit vallanpitäjien ja kansalaisten välillä. Sen sijaan ilmiötä, jonka itse kutsuisin nimeltä ”vaimennettu luottamusta” on lisännyt huomattavasti. . Ilmiön ytimessä on puolue- ja johtajalojalisuus politiikan ja työelämän ympäristössä. Lojaliteetti on hyvä asia ja lisää yhteenkuuluvuutta. Ongelmana siitä tulee, jos sen perusteella satutetaan yksittäisiä jäseniä yhteisössä. Kun lojaliteettia käytetään melkein hengellisessä mielessä silloin, kun se satuttaa yksittäisiä ihmisiä ja lopulta yhteisöjä, niin tulos on vahingollinen kaikille. Silloin yhteisö muuttuu vähitellen yhteisöstä kultuksi. Tällöin luodaan keinotekoisesti luottamus- ja valtakuplan, joka jossain vaiheessa puhkeaa ja aiheuttaa uskomattomia vahinkoja yhteisön jäsenille ja valitettavasti vahingot aiheuttavat heijastevaikutuksia yhteisön ulkopuolellakin. Ihmiset, jotka ovat tällaisessa kuplassa ovat siten ”vaimennetun luottamuksen” ja vaimentamisen kulttuurin vaikutuksen alla.
Esimerkkejä ”vaimennetusta luottamuksesta”
Politiikassa
Puoluelojalisuus politiikassa on itsestäänselvä asia. Luonnollisesti näkemykset ja suuntaukset pitäisivät tukea puolueen poliittisia linjoja. Tämän asian kanssa olen samaa mieltä ja ymmärrän täysin, miten ”peliä” pelataan eduskunnassa. Korruptiota ja suhteisiin perustuvia päätöksiä ovat arkiasioita jokaisessa maassa, missä valitaan äänestyksellä ihmisiä edustamassa kansaa. Luonnollisesti jokainen puolue ajaa sen kansanväestön osia, joka äänestää sitä. Nepotismi ja ”hyväveli”-järjestelmään perustuva toiminta on moraalisesti väärin, mutta se on jotenkin ymmärrettävää, että kansanedustajat ja yritysjohtajat ovat jatkuvassa kiitollisuudenvelassa keskenään. Se on suotavaa, jos kyse on vain taloudellisista tekijöistä.
Mutta jos kyse on aidosti suurista asioista, johon demokraattinen tasavalta perustuu niin nyt onkin kyse vakavasta ongelmasta. Tällaisia asioita ovat valtion ulkoinen (rajojen) ja sisäinen (kansan/väestön) turvallisuus, sananvapaus, lehdistövapaus, yksilöllinen vapaus (tasa-arvo) ja vapaa kilpailu. Nämä asiat ovat kulttuurillisen (ja taloudellisenkin) kehityksen kulmakiviä nykyisissä demokraattisissa järjestelmissä ja on kestänyt satoja ellei tuhansia vuosia, että ollaan päästy länsimaissa tähän pisteeseen. Voidaan ajatella, että näitä asioita ovat poliittisesti ”pyhiä” eikä niiden pitäisi olla sidoksissa puolueiden hetkellisiin linjauksiin.
Kun koetaan, että näitä ”pyhiä” asioita rikotaan politiikassa, niistä on puhuttava ja niitä on otettava esiin ilman pelkoa, että leimataan puoluevastaiseksi. Puoluelojalitetti ei saa käyttää poliittisena aseena ajojahdin tavoin, kun kyseessä ovat aidosti tärkeitä ja miltei elintärkeitä asioita. Varsinkin, jos puoluetoiminnan vaikutukset vahingoittavat muita niiden toiminnalla tai toimimattomuudella.
Sebastian Tynkkysen erottaminen Perussuomalaisten puolueesta oli yksi esimerkki puoluelojaliteetin väärinkäytöstä. Toinen esimerkki on Paavo Väyrynen, joka äskettäin (tammikuu, 2016) erosi Keskustan puoluetoiminnasta. Erimielisyyden puolueen sisällä ovat arkiasia politiikassa. Yleensä ongelmia hoidetaan sisäisesti, mutta, jos asia ”vuotaa” julki, niin voidaan todeta, että kyse on erittäin vakavasta rikkomuksesta ja heikosta johtajuudesta.
Tynkkynen oli huolissaan maan turvallisuudesta ja häntä vain heitettiin pihalle siitä. Tässä Tynkkysestä tehtiin varoittava esimerkki ja näin luotiin puolueen sisällä yhteisö, jolla oli ”vaimennettu luottamus” puolueeseen. Vastaavasti Väyrystä käytännössä savustettiin ulos perinteisessä menetelmässä, jossa häneltä otettiin käytännön valta pois. Keskustelupyyntöihin ei vastattu, ajatuksia ei kuunneltu eikä tullut kutsuja sisäisiin kokouksiin. Tämä on tietynlainen työkiusaamismuoto, joka on erittäin selvästi käytössä keskustalaisten ja kokoomuslaisten (ja miksei muidenkin puolueiden) kesken. Keskuksessa on isoja sisäisiä riitoja tällä hetkellä sillä sen johto (sidosryhmien ohjaamana) on irrottautunut miltei kokonaan muusta puoluetoiminnasta ja tekee itsekkäästi omia koko valtiota käsittäviä päätöksiä ilman minkäänlaista asiantuntemusta monista asioista. Mutta puolueessa on ”hiljaista luottamusta” eikä asioihin haluta puuttua, koska ollaan huomattu, että Juha Sipilä toimi epätavallisesti poliittisessa miljöössä ja saattaa tehdä vääriä toimenpiteitä, jos hän äkillisesti suuttuu.
Muissakin puolueissa näkee selvästi ”vaimennetun luottamuksen” ilmiön. Esimerkiksi Petterin Orpon ”luottamus” Kokoomuksen ja kokoomuslaisten sisällä. Luottamus perustuu abstraktiseen ajatukseen talouskasvusta ja Suomen kilpailukyvyn parantamisesta, vaikka yhtäkään ei saavuteta nykyisellä politiikalla.
Samoin maaseudulla asuvat eläkeläiset ja maanviljelijät antavat ”vaimennettua luottamusta” pääministerille ja Keskustalle, koska nykyinen malli tuo työpaikkoja ja eläke- ja kuntavaroja maaseudulle. Valitettavasti nykyiset toimet ovat sidoksissa maahanmuuton jatkuvaan ihmisvirtaan maahaan ja tulevat työpaikat (SPR, Terveystalo, asianajajatoimistot, Luona Oy jne.) ovat vain väliaikaisia ja heti, kun valtion uskonnollinen johto saadaan kaadettua rahahanat loppuvat ja palvelut lähtevät pois. Tämä ”vaimennettu luottamus” perustuu yksinkertaisesti lahjontaan tulevista äänistä eivätkä Keskusta ja Kokoomus ole yhtään kiinnostuneita eläkeläisten ja maanviljelijöiden asemasta vaan haluavat taata tulevaisuuden ääniä maanviljelijöiltä, eläkeläisiltä ja oleskeluluvan saaneilta maahanmuuttajilta. Nykyään hallitus vaan ottaa toisten (yrittäjien, koulujen, vanhusten, teknologiakehityksen) varoja ja siirtää ne maaseudulle ja asettaa nuoriso maksajaksi, kun valtiovelka lisääntyy miljardeilla tästä johtuen. Kokoomus taas halua yskitysten yritysten kautta hyötyä työvoiman heijastusvaikutuksista.
Työelämässä (vaimentamisen kulttuuri)
Tässä kiteytyy iso syy, miksi Suomesta sanotaan, että johtajakulttuuri on erittäin heikkoa. Päätöksiä ei saisi kyseenalaista ja vastuuta päätöksistä ei tarvitse kantaa. Jos on virka ei voi saada potkut työstä vaan ääritapauksissa luodaan vaan uusi keinotekoinen virka tilalle, esimerkiksi kehitysylijohtaja. Ymmärrän täysin työnantajalojaliteetin ja se on oikeutettua, varsinkin kilpailullisilla markkinoilla. Mutta on kuitenkin olemassa nämä samat ”pyhät” asiat, joista ei voi vaieta ja pitäisi tuoda esiin asioita ja seurauksia, jotka vaikuttavat omaan tai läheisen elämään negatiivisesti. Jos on huolissaan oman ja läheisen turvallisuudesta, tasa-arvosta ja muusta sellaisesta niin on otettava esiin nämä asiat ilman lynkkaamisen pelkoa. Valitettavasti suurin osa johtajista Suomessa ovat muutosvastaisia ja vielä kaiken lisäksi pelkäävät konfrontaatiota. Kun vielä päätöksistä ei tarvitse kantaa vastuutta niin kyseessä on katastrofi. ”Erimielisiä” henkilöitä erotetaan ja muussa työyhteisössä ilmapiiri on hapanta ja heidän luottamuksensa työn johtoon on ”vaimennettu” ja työyhtisössä noudatetaan silloin vaimentamisen kultturia.
Lehdistössä ja mediassa journalismin eettiset säännöt ovat pyhiä. Mutta nykyään mediankäytös on häpeällistä ja naurettavaa. Hyviä toimittajia ja journalisteja (varsinkin tutkivia journalisteja) erotetaan ja pakkoeläköitetään ja ollaan siirtymässä tutkivasta yksilöllisestä journalismista kohti tilattua poliittista ilmaisua. Ilmiö perustuu rahoitukseen sitoutuneisuuden mediatalojen sisältöön, joka on ehdoton synti eettisesti katsottuna. Ilman rakentavaa kritiikkiä ei ole rakentavaa kehitystä. Ilman rakentavaa kehitystä ei ole rakentavaa teknologia- ja talouskasvua. Kaikki kärsivät siitä. Nykyisissä mediataloissa vallitsee täysin pelon ilmanpiiri ja työntekijät ovat pakotettuja luottamaan johtoon, kun taas rahoitussitoutuneisuuden (esim. valtion budjettiin) takia mediatalojen johto on sitoutunut tottelemaan poliittista johtoa.
Toisia paikkoja missä vaimentamisen kulttuuri ja ”vaimennettua luottamusta” ovat läsnä ovat vastaanottokeskukset, sairaalat, koulut, asuntosäätiöt ja päihdekeskukset. Näistä asioista on puhuttava avoimesti. Tarvottaessaan ulkoisen median kautta.
Lopuksi
Kuten huomataan ”vaimennettu luottamus” ei oikeastaan ole muuta, kun pelkoa ilmaista eriäviä mielipiteitä. Tämä lopulta johtaa kollektiiviseen ajattelutapaan eli toisin sanoen propagandaan ja massahallintaan. Eihän kuka täysjärkinen haluisi äkkinäisesti johtua ohjatuksi. Mutta, kun se muutos tapahtuu vähitellen niin valitettavasti ihminen huomaa, että on tullut johdatetuksi vasta, kun on liian myöhäistä. Journalistit ja kansaliset, toimikaa! Suojatkaa näitä arvoja, joiden pohjalta koko länsimainen ajatusmaailma rakentuu: turvallisuus, individualiteetti, yksilöllinen vapaus, sanan- ja lehdistönvapaus, läheisestä välittäminen ja empatia. Jos näitä menetetään talouden ja talouskasvun kustannuksella niin onko sellainen elämä elämisen arvoinen?
Kyselyt:
Huom! UusiSuomi lukijat! Linkki kyselyihin (Kysely 3) löytyy tässä:
https://sibilpolitical.wordpress.com/kyselyt/
[polldaddy poll=9288086]
[polldaddy poll=9288090]
[polldaddy poll=9288094]
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sibil Yanev,
Kansantloustieteen ja geopolitiikan tutkija
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
P.S. Kysyttävää/kommentoitavaa? Klikkaa tänne. Sibilille Asiaa?
Älä missaa yhtäkään postausta!
Seuraa Sibilpolitical Twitterissä ja/tai Facebookissa.
Nykyään löytyy myös Uusi Suomi-profiili: Sibilpolitical - Uusi Suomi.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------