Hallituksen suurin ongelma tällä hetkellä on se, että sen politiikalta puuttuu yleinen hyväksyntä, legitimiteetti.
Hallituspuolueet antoivat ennen vaaleja koulutuslupauksen. Kaikki puolueet olivat ennen vaaleja yhtä mieltä siitä, että koulutuksesta on jo leikattu liikaa. Vaalien jälkeen koulutuslupaus petettiin ja hallituspuolueet ovat toteuttaneet valtavat koulutusleikkaukset.
Jos hallituspuolueet olisivat sanoneet ennen vaaleja, että leikkaamme ihmisten perusturvasta ja koulutuksesta neljä miljardia ja suuntamme miljardin euron veronalennukset kaikkein hyvätuloisimmille, vaalien lopputulos olisi ollut kovin toisennäköinen.
Jos hallituspuolueet olisivat sanoneet, että tulevien taloustalkoiden suurin maksaja on julkisen sektorin pienipalkkaiset ja naisvaltaiset alat sekä etuuden saajat, vaalien lopputulos olisi ollut kovin toisennäköinen.
Paras yksittäinen esimerkki hallituksen legitimiteettiongelmasta on pahasti takkuileva sote-uudistus.
Palveluiden laajaa avaamista markkinoille ei tahdo kuin kokoomus. Tarkemmin sanottuna osa kirkasotsaisimmista kokoomuslaisista, sillä markkinamalli herättää paljon kritiikkiä myös omien keskuudessa. Silti sitä edistetään koko hallituksen nimissä.
Kaupunkien elinvoimaisuuden sivuuttavaa ja puhtaan ideologista maakuntamallia ei sellaisenaan aja kuin keskusta. Keskustan sisälläkin tiedetään mallin ongelmat ja se, että malli ei tule kestämään sellaisenaan edes kymmentä vuotta, mutta silti sitä edistetään koko hallituksen nimissä.
Koko sote- ja maakuntauudistusta sellaisenaan ei kannata kukaan, mutta silti sitä edistetään koko hallituksen nimissä. Sitä edistetään siitä huolimatta, että esitykset kaatuvat etukäteen tiedettyihin ongelmiin perustuslakivaliokunnassa. Sitä edistetään siitä huolimatta, että terveydenhuollon arvostetuimmat asiantuntijat kerta toisensa jälkeen osoittavat rankkaa kritiikkiä uudistuksen toteuttamistapaa kohtaan.
Hallituksen esitys on myös sen oman hallitusohjelman vastainen.
Hallituksen esitys lyö korville koko uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita eli niitä syitä, jonka vuoksi koko uudista ollaan tekemässä.
Hallitusohjelmassa ja kaikkien puolueiden julkilausuttuna tavoitteena on ollut siis:
Kaventaa eri ihmisryhmien ja eri alueiden välisiä terveys- ja hyvinvointieroja.
Hillitä kustannuskehityspainetta
Tuoda eri palvelut yhteen saumattomina hoivapolkuina
Miten tähän on tultu?
Taustalla vaikuttavat osaamaton politiikka, valtapeli ja arvovaltakiistat.
Hallituksella olisi ollut helppo homma hoitaa sote-uudistus kuntoon viime vaalikauden työtä hyödyntäen, perustuslakivaliokunnan antamien ohjeiden mukaan ja hallitusohjelman kirjauksia noudattaen. Kaikki tieto ja viranhaltijaosaaminen olivat käytössä.
Niin viime vaalikaudella kuin myös nyt suurin ongelma on ollut politiikan sivuagendat, jotka kaappaavat vallan.
Viime vaalikaudella sote-uudistus toimi kuntauudistuksen kenkälusikkana. Tällä vaalikaudella sote kytkettiin maakuntauudistuksen ja sen hintana hyväksyttiin palveluiden avaaminen laajasti markkinoille.
Kyse ei ole enää edes puoluepolitiikasta. Kysymys on hallituksen pienen sisäpiirin valtapolitiikasta. Jos asiaa katsoo asioiden kautta, ei ongelmia pitäisi olla. Jos asiaa katsoo valtapolitiikan kautta, ongelmia on kosolti.
Hyvänä esimerkkinä tästä toimii se, että myös hallituksen omat rivit rakoilevat ja asiaan perehtyneet poliitikot ovat jo julkisuuden kautta tuoneet turhautumisensa esiin. Jotain kertoo myös se, että keskustan ja sinisten ryhmä hyväksyivät uuden valinnanvapausmallin lähettämisen vain lausuntokierrokselle, kun taas kokoomus hyväksyi koko mallin. Kyse on välirauhasta ja uusi myrsky kytee kaiken aikaa taustalla.
Palaamme kysymykseen, miten ihmeessä on mahdollista, että meillä on esitys, jota kukaan ei kokonaisuutena kannata, jonka osia vain pieni hallitusporukka kannattaa, joka on perustuslaki- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden tyrmäämä, uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden vastainen ja ristiriidassa jopa hallituksen oman hallitusohjelman kanssa.
Vastaus on valtapolitiikka. Sekä hallituspuolueiden arvovalta. Arvovaltakiista ja keskustan ja kokoomuksen valtapolitiikka on viety niin pitkälle, että koko hallituksen toiminnalta on mennyt yleinen hyväksyntä ja se kaatuu tällä menolla presidentinvaalien jälkeen, jos hallitus ei kykene muuttamaan kurssia.
Kokoomus tietää, että se ei pysty viemään palveluiden laajaa avaamista markkinoille läpi millään muulla hallituskokoonpanolla kuin keskustan ja kaiken siunaavien sinisten kanssa.
Keskusta tietää, että sen esittämä maakuntahallinto ei esitetyssä muodossaan näe päivänvaloa millään muulla tavalla kuin kokoomuksen kanssa tehdyn diilin ja kaiken siunaavien sinisten kautta.
Kokoomus laskee sen varaan, että he pystyvät nyt huippusuosionsa turvin sanelemaan kanveesissa olevalle keskustalle valinnanvapauden rajat. Jos yksityisten isojen terveysfirmojen ehdot eivät kelpaa, kokoomus voi ilomielin mennä uusiin eduskuntavaaleihin. Tasavallan presidentin Sauli Niinistön supersuosion ja stadin kingin Jan Vapaavuoren peesissä.
Kokoomus laskee, että heillä on vain voitettavaa. Paremmin vahvana vaaliorganisaationa ja spinnaus-toimistona tunnetun kokoomuksen pelikirjaan sopii hyvin, että sote- ja maakuntauudistuksen kariutuminen kaatuu istuvan pääministerin syliin ja he ovat tehneet parhaansa terveyspalveluiden markkinoiden avaamiseksi.
Keskusta painii niin isojen sisäisten ongelmien parissa, että sillä ei ole varaan mennä uusiin ennenaikaisiin vaaleihin. Nurkkaan ajettu keskusta on helppo välipala kokoomukselle.
Niinistön ja Vapaavuoren peesissä supersuosiota nauttiva kokoomus vain unohtaa sellaisen seikan, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Vaikka kokoomus ajaisi hallituksen seinään, nauttisi romutuspalkkiona itselleen vaalivoiton ja suurimman puolueen paikan, se tarvitsee hallituskumppaneita.
Kysymys kuuluu, kuka tahtoo tehdä yhteistyötä tällaisen puolueen kanssa. Jos kaikki puolueet tietävät, että kokoomuksen kanssa kimppaan meneminen tietää varmaa konkurssia ja kukaan muu ei kannata soten laajaa markkinallistamista, kokoomus saattaa jäädä yksin huhuilemaan kavereita ja eduskunnan enemmistö muodostaa hallituksen kokoomuksen ohi.
Syy ei ole yksin kokoomuksessa. Se on vain ylivertaisen hyvä pelipuolue. Pelin politiikka on tärkeämpää kuin politiikan sisällöt. On ymmärrettävää, että silloin myös ylpistyy ja unohtaa yhteiskunnan kokonaisuuden ja tulevaisuuden. Syy on kaikissa puolueissa, enemmän tai vähemmän.
Jos kaikki miettivät asioita vain oman kulloisenkin kannatuksen kautta, puolueet alkavat näyttää vain vaaliorganisaatioilta ja politiikka viestintätoimistojen spinnaukselta, yleinen politiikan hyväksyttävyys katoaa.
Mitä tilalle
Jos puhuu näin, pitää olla jotain ratkaisuja.
Ongelma:
Kukin hallitus vuorollaan pyrkii tekemään tyhjäksi edellisen vaalikauden työtä vain omia sidosryhmiä kuunnellen. Politiikan vakaus sekä jatkuvuus kärsivät. Se ei ole kenenkään etu.
Ratkaisu:
Tehdään parlamentaarista yhteistyötä vaalikausien yli niissä asioissa, joista on puolueiden kesken suuri yksimielisyys. Perustetaan tiedeneuvosto talouspolitiikan arviointineuvoston ja lainsäädännön arviointineuvoston rinnalle ja johdetaan uudistuksia asiantuntijatieto edellä.
Esimerkki:
Suomi tarvitsee isoja rakenteellisia uudistuksia verotukseen, sosiaaliturvaan sekä työmarkkinoille. Jos näissä asioissa ei kyetä etenemään, ajaudumme yhä heikoimmille jäille ja budjettipäätöksissä joudutaan tekemään yhä vaikempia päätöksiä.
Otan yhden esimerkin.
Sote-uudistus toteutetaan pääministeri Sipilän hallitusohjelman pohjalta. Otetaan ohjenuoraksi uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ja hallitusohjelmassa kuvattu tapa viedä uudistus läpi:
Ensin turvataan saumattomat hoivaketjut.
Siten puretaan järjestelmän monimutkainen rahoitusjärjestelmä yhteen putkeen.
Ja lopuksi lisätään jo nykyisin käytössä olevaa valinnanvapausjärjestelmää ja monipuolistetaan palveluiden tuottajakentää.
Jos maakuntien määrästä tahdotaan pitää kiinni, pitää arvioida, mitä tehtäviä niille annetaan. Jotta järjestelmän rahoitus ja sen kautta ihmisten perusoikeudet voidaan turvata lompakon paksuudesta ja postinumerosta riippumatta, sote-alueita pitäisi olla asiantuntija-arvioiden mukaan 5-12.
Kansanvaltaisuuden ja suorien vaalien vuoksi viisi aluetta on liian vähän, mutta vanhan läänijaon mukainen 12 aluetta olisi perusteltu. Verotusoikeuden kanssa. On myös mahdollista, että valtio ottaa vastuulleen koko sote-palveluiden hoitamisen ja palvelut järjestetään 5 alueen kautta.
Yksi mahdollinen vaihtoehto on myös se, että nykyiset maakunnat hoitavat sote-palveluiden järjestäminen yhteistyössä ja muut tehtävät itsenäisesti. Näin voitaisiin hyödyntää jo tehty maakunnallinen työ ja ottaa huomioon maakuntien huoli alueiden elinvoimaisuuden turvaamisesta. Näin maakunnille jäisi sirpaleisten muiden tehtävien rinnalle myös sote-tehtäviä yhteistyön kautta.
Homman pihvi on se, että ratkaisuja on kyllä olemassa. Sellaisia ratkaisuja, jotka toteuttavat perustuslain edellytykset ja toteuttavat uudistukselle asetetut tavoitteet. Ei ole järkevää lukkiutua yhteen malliin ja erilaisissa malleissa on paljon joustovaraa. Tuota joustavaraa tarvitaan, jotta eri alueiden erilaiset lähtökohdat voidaan parhaiten tunnistaa ja puolueiden välillä voidaan saada sopimus.
Suomessa tarvitaan metropolipolitiikkaa, kaupunkipolitiikkaa ja maakuntapolitiikkaa. Yksi malli toimii kehnosti kaikkialla. Suuret kaupungit ovat kansantaloutemme kasvun ajureita ja yli puolet suomalaisista asuu niissä. Tätä tosiseikkaa ei voi sivuuttaa. Kaupunkipolitiikan merkitys tulee vain korostumaan tulevaisuudessa.
Suomessa on mahdollisuus tehdä sekä fiksua kaupunkipolitiikkaa että maaseutuvaltaisille alueille sopivaa politiikkaa. Ne eivät ole toisilleen vastakkaisia tai toisiaan poissulkevia, päinvastoin. Järkevästi edeten on mahdollista saada maan eri alueiden voimavarat hyödynnettyä koko Suomen edun mukaisesti.
Pääkaupunkiseudulle olisi järkevää rakentaa oma metropolihallinto. Isojen kaupunkien merkitys kasvun vetureina on syytä tunnistaa ja antaa niille riittävät työvälineet ja selkeä rooli kasvun edellytysten varmistamiseksi myös jatkossa.
Kaikki tulevaisuuden ongelmat ja haasteet on ratkaistavissa. Eri puolilla Suomea. Tarvitaan asiantuntijavetoista yhteistyötä puolueiden välillä. Se on kaikkien etu. Nykyinen politiikka ei ole kuin kulloistenkin hallituspuolueiden sidosryhmien etu.