Viime päivinä on kohistu aiheesta PS puolueen jakautumisesta ja varsinkin pääministeri Juha Sipilän antamasta lausunnosta hallituksen uudelleen järjestäytymiskuvioista ja missä määrin sekä milloin hän oli tietoinen "uuvatti-ryhmän" syntymisestä.
Kohu nousi uudelleen Lännen Median politiikan toimittajan Lauri Nurmen uutuuskirjasta, jonka mukaan pääministeri Juha Sipilä oli hyvin tietoinen perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisen vaiheista. Tuon kirjan sisällön annista on hyvä tiivistelmä luettavissa toimittaja Markku Uharin kirjoituksesta kp24 nettilehdessä.
Näyttää siltä, että on kansalaisia - tuskin toimittajia - jotka eivät usko politiikassa harjoitettavan kaikenlaista suhmurointia, niin tuon kumoamiseksi jokainen voi lainata kirjastosta entisten poliittisten vaikuttajien muistelmia. Yhtenä esimerkkinä itse mainitsen keskustalaisen kirjailija Jarmo Korhosen julkaistun teoksen (800 sivua) Maan tapa (Tammi), 2015. Tuossa kirjassaan Korhonen kuvaa eri poliittisten puolueiden likaista pelia kulisseissa. Kirjan kirjoituksesta on IL julkaissut JUHA RISTAMÄEN kirjoittaman lyhyen "kattauksen", joka on luettavissa tästä.
Luettuaan tuon Ristamäen kirjoituksen teoksesta ei kenellekään voi jäädä epäselväksi, etteikö politiikassa harjoitettaisi salaista suhmurointia. Näinpä ei ole laisinkaan ihmettelemisen aihetta siitäkään, etteikö politiikantoimittaja Nurmen saamat tiedot ns. sisäpiiristä ole relevantteja totuuksia. Näin siitä huolimatta, että kirjallisia todisteita ei tietenkään suhmuroinneista ole käytettävissä. Kaikkein vähiten silloin, kun tarkoituksena on jonkun puolueen hajoittaminen ja etenkään, kun siihen liittyy saman aikaisesti jakautuvan puolueen ministerisalkkujen säilyttäminen. Oman edun tavoittelu ei suinkaan ole ollut aiemmin politiikassa pannassa, niin miksi se oliisi sitä nyt?
Jokainen tekee tietenkin omat johtopäätöksensä Sipilän hallituksen ja noiden puolueiden suhmuroinneista sisäpiirien kesken. Kuka teki ja mitä, sekä tiesi missäkin vaiheessa. Alkusoitto kuitenkin hallituksen koossa pitämiseksi oli tehty jo tammikuussa 2017 kokoomuksessa, jossa oli käyty keskusteluja voiko puolue olla hallituksessa, jos Halla-aho valitaan PS:n puolukokouksessa kesällä puolueen johtoon. Tästä ovat tuolloin kirjoittaneet monet mediat. Tuosta yksi esimerkki IL:n kirjoitus maaliskuussa; "Orpon mukaan on kuitenkin totta kai selvää, että kokoomus työskentelee vain arvojensa mukaisessa hallituksessa". Toinen kirjoitus samasta on luettavissa US:n kirjoituksesta tästä.
Kun perussuomalaisten puoluekokous on pidetty, niin arvioidaan kykyä jatkaa hallitusyhteistyötä.". Jo tammikuussa oli siis selvillä se kuuluisa ArvoPohja, josta mainittiin Sipilän ja Orpon tiedotustilaisuudessa. Se tosin jäi epäselväksi, mitä se käytännössä on.
Kävi siis selväksi jo vuoden alkupuolella, ettei kokoomus ainakaan olisi hallituksessa mukana Halla-ahon johtaessa puoluetta. Sipilällä ei ollut käytännössä muuta vaihtoehtoa hallituksen kasassa pitämiseksi kuin ryhtyä myös keskustan piirissä alustaviin keskusteluihin. Mukaan oli tietenkin otettava ainakin Soini, jotta voitiin tietää hänen kantansa. Jokainen tietää tai ainakin luulisi huomanneen, että Soini halusi pitää kiinni ulkoministerin salkustaan. Halla-ahon viestittäessä, että hänen johdollaan Soini saisi lähteä hallituksesta, sai tämä aikaan luonnollisesti Soinilla ja ilmeisesti muillakin tuolloisilla PS-ministereillä (nykyiset siniset) halun jatkaa. Aika johdonmukaista lienee, että suunnitelmia tehtiin jokaisessa hallituspuolueessa (siniset erikseen Soinin johdolla). Missä määrin yhdessä? Tuolla ei liene suurtakaan merkitystä koko kuvassa. Ulospäin näyttää siltä, että suunniteltu oli joka tapauksessa kuten politiikantoimittaja Nurmi kirjassaan kertoo.
Politiikkaa tehdään kuten entiset politiikot kertovat muistelmissaan todellakin säälimättömin keinoin.