Mikä on ihmisen päämäärä pyrkiessään politiikkaan? Onko tarkoituksena nostattaa uraa, pönkittää omaa asemaansa? Vaiko kenties muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa parhaaksi katsomallaan tavalla, yhteisen edun tavoittelu? Kuinka suureksi vallan hinta voi muodostua?
Theresa Mayn konservatiivipuolue kärsi tappion Iso-Britannian parlamenttivaaleissa. Suurimpana puolueena se jatkaa edelleen, mutta tavoitteena ollut enemmistö jäi saavuttamatta. Työväenpuolue, Jeremy Corbynin johdolla, otti sen sijaan suuren vaalivoiton. Ennenaikaisten vaalien alkuperäisenä tarkoituksena oli juuri lisätä konservatiivipuolueen ja varsinkin Mayn mandaattia Brexit-neuvotteluissa. Vaalien alla pääministerin hokema "strong and stable" -lausahdus Britannian poliittisesta tulevaisuudesta jäi mollivoittoiseksi.
May ei kuitenkaan aio luopua tehtävästään, vaikka saikin valtaisan epäluottamuslauseen. Sen sijaan, hallituskumppaniksi konservatiivit ovat kaavailemassa Pohjois-Irlannin demokraattista unionistipuoluetta, DUP:tä. DUP:n riveissä on poliitikkoja, jotka vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia. Poliitikkoja, jotka haluaisivat rajoittaa aborttioikeutta. Asiasisällöistä osa sopii hyvin konservatiivien aatemaailman kanssa, mutta kun DUP:n vaikuttajista löytyy lisäksi niin ilmastonmuutoksen kieltäjiä kuin luomisteorian kannattajiakin, kreationisteja. Kaikki kelpaa, kunhan pysytään vallassa. Kuinka paljon poliitikot ja puolueet ovat valmiita joustamaan omista arvoistaan?
Vallan säihkyvä vetovoimaisuus voi sokaista Suomessakin. Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi on juuri valittu Jussi Halla-aho. Varapuheenjohtajistoon kuuluvat Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola. Tohtoreita, sahamiehiä, kreationisteja. Kaikki kovan linjan "maahanmuuttokriitikkoja", osa jopa tuomittuja sellaisia. Demokraattisessa monipuoluejärjestelmässä ymmärrän kyllä kompromissien tekemisen hallituksen muodostamisen yhteydessä. Silti herään kysymään: mitä kaikkea keskusta ja kokoomus ovatkaan valmiita tekemään soten ja maakuntauudistuksen nimissä?
Molempien puolueiden, eritoten keskustan, valta-aseman ja kannatuksen säilyttäminen kiteytyy juuri hallitusohjelman mukaisiin tavoitteisiin, maakuntauudistus etunenässä. Millään muulla kokoonpanolla ei kyseisiä tavoitteita saataisi samalla tavalla läpi. Ei kokoomuksen soten valinnanvapausmallia eikä keskustan maakuntauudistusta. Toisaalta pääministeripuolueen palli on horjunut siihen malliin, että uusiin vaaleihin ei vain yksinkertaisesti ole varaa, sillä suurimman puolueen titteli ajautuisi väistämättä kokoomukselle.
Hallitus pysyy – muodossa tai toisessa. Sipilä kipparoi laivan satamaan, vaikka sitten kristillisdemokraattien ja rkp:n kanssa.
Kesärannassahan on todistetusti leveät seinät ja korkea katto.