Uudisraivaajahenki on kadonnut politiikasta. Valmiiksi kynnetyille ja kylvetyille pelloille on kyllä tulossa porukkaa pilvin pimein sadonkorjuuseen, mutta kuokkaan ei haluta tarttua. Tämä näkyy selkeästi kummallisten vaiheiden jälkeen sinisiksi itsensä nimittäneessä porukassa. Valmis sato kyllä korjattiin, mutta kun eduskuntavaaleissa tuli viidestä ministerinpaikasta huolimatta mahalasku, ei oikein kukaan viitsi tarttua kunnolla kuokkaan ja käydä uudistamaan jo kertaalleen rajattua peltoa. Yksi toisensa jälkeen eroaa ja/tai sanoo jättävänsä jäähyväiset politiikalle, mitä nyt jotkut vielä kuntapolitiikassa kupeksivat.
Vaikka sinisille kävikin hallituspuolueena köpelösti, niin oppositiossa kokoomuksen jättänyt Harry "Hjallis" Harkimo liikkeineen onnistui selkeästi paremmin kuin ministeriarsenaalilla kyllästetyt siniset. Enpä ihmettelisi, jos kokoomusta inhimillisempää maltillista porvaripolitiikkaa kannattavia ex-sinisiä löytyisi tulevaisuudessa puhaltamassa vauhtia Harkimon poliittisiin purjeisiin. Siinä seurassa ei varmaan kalauta auraa kiveen, mutta omat karikkonsa ovat sielläkin ja pelastusliivit on hyvä pitää yllä sekä olla silmä tarkkana sekä tyyrpuurin että paapuurin puoleista liikennettä tarkkaillessa.
Keskusta maksoi sinisten hyysäysoperaatiosta kovan hinnan. Ei se läheskään ainoa syy vaalitappioon ollut, mutta mikäli hallitupohja olisi uudistettu, olisi mukaan tullut useampia vastuunkantajia ja äänestäjien silmissä keskusta olisi varmasti päässyt vähemmällä. Vaalitappion jälkeen monet keskustalaiset ovat avautuneet asioista käyttäen varsin kärjekästä kieltä koskien keskustan johtamista. Kun itse arvostelin joissakin blogeissa ja kommenteissa Sipilän hallitusta muutamista asioista, sain parilta uskolliselta keskustalaiselta kepuvihaajan tittelin. Vaalien jälkeen keskustan kansanedustajilta on tullut arvostelua useammista asioista ja jopa kovemmalla kielenkäytöllä kuin mitä minä käytin. Onko keskustassa kepuvihaajia kansanedustajina?
Kuinka hyvänsä, vastuunkannolla itseään tärkeinä pitäneet siniset eivät saavuttaneet äänestäjien luottamusta. Nähtäväksi jää, että löytyykö joukosta riittävän kyvykästä ja halukasta henkilöä joka on valmis käymään myös kylvötöihin, eikä vain korjaamaan toisten työllä saatua satoa. Itse olen taipuvainen uskomaan ettei sellaiseen polittiseen sadismiin halukasta löydy ja siniset jäävät historiaan yhtenä sotien jälkeisen ajan kummallisimmista poliittisista episodeista.