Keskusta menetti eduskuntavaaleissa paljon paikkoja, mutta on silti yhä merkittävä puolue. Juha Sipilälle tappio tuli ilmeisesti yllätyksenä, mistä miehen täydellinen lamaantuminen ja luovuttaminen kertoo karua kieltä.
Keskusta ei ole kuitenkaan Sipilä vaan kansanliike. Yhden miehen - vaikkakin puheenjohtajan - antautumismielialan sijaan keskustan kannattaisi todeta vaalitulos viileästi ja huomata, että punavihreä vasemmisto (SDP+Vasemmistoliitto+Vihreät) jäi selvästi porvaririntaman (kaikki muut puolueet) taakse.
Kuten Ruotsin, myös Suomen parlamenttiin on syntynyt selkeä blokkiraja, jonka ylittäminen on erittäin vaikeata, mikäli puolueet pitäytyvät päätavoitteissaan ja kunnioittavat edes nimeksi aatepohjaansa. Ilman räikeitä takinkääntämisiä ja ilman selkeitä vaalilupausten pettämisiä SDP ei voi olla samassa hallituksessa ainakaan kokoomuksen - muttei myöskään keskustan - kanssa eivätkä perussuomalaiset vihreitten kanssa.
Suomen eduskunta ei ole edelleenkään sosialistienemmistöinen, ja kun näin on, ainoa uskottava hallituskoalitio rakentuu edelleenkin kokoomuksen ja keskustan varaan, muilla porvarillisilla puolueilla täydennettynä. Keskustan itsekkäistä vaalitaktisista syistä johtuva pyrkimys oppositioon on siis aivan muuta kuin Suomen etu ja kansan tahto, ja jos niin käy, Juha Sipilän taannoiset puheet pyyteettömästä työstä isänmaan hyväksi vaikuttavat tosi ontoilta.