Eläkkeelle jäävä keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeri Seija Turtiainen on avautunut Juha Sipilän menettelytavoista kuluneella hallituskaudella. Turtiaisen mukaan esimerkiksi eduskuntaryhmällä ei ollut sanan sijaa keskustan ministerivalinnoissa. Valmis nimilista eteen ja se oli siinä.
Keskustaa on kautta aikain pidetty kansanliikkeenä jossa sanan säilää käytetään reippaasti ja riidellään joskus ihan julkisestikin. Sipilän aikana sellainen ei ollut sallittua. On sanottu, että Sipilä johti hallitusta kuin yritysjohtaja. Keskustan eduskuntaryhmäkin näyttää olleen kuin diktaattorin ohjauksessa. Antti Kaikkosen muutamasta puheenvuorosta eduskunnassa saattoi aistia jotain, mutta siinä kaikki.
Turtiaisen mukaan keskusta on parhaimmillaan kun se riitelee. Väitteen voi ymmärtää, kun muistelee takavuosien tapahtumia. Ensin rähistään, sitten äänestetään ja lopuksi pulinat pois. Puolueeseen sitoutunut väki ymmärtää demokratian olemuksen hyvin, siinä ei ole huomauttamista.
Kaikesta voi oppia. Ehkä Sipilän hallituskauden suurin oppi on se, että yritysjohtajuutta ja poliittista johtajuutta ei ole syytä sekoittaa keskenään, ei ainakaan pääministeritasolla. Varovainen kannattaa olla myös miljonäärien suhteen, koska heillä on oma maailmansa jonka he tuntevat ja jonka etuja he myös politiikassa osaavat ajaa.
Turtiainen mainitsee myös Anne Bernerin valinnasta ministeriksi. Hän oli rahamaailman valinta jonka Sipilä toteutti, koska Turtiaisenkaan mukaan Berner ei ole ajatusmaailmaltaan keskustalainen. Tämä kävi kansalaisille selväksi jo vaalikauden ensimmäisen puolikkaan aikana, mutta pahaa sanaa ei hänestä keskustassa saanut sanoa.
On selvää, että jatkuva riitely ei ole hyvästä politiikassa, mutta silloin kun jostain asiasta on perusteltua erimielisyyttä, niin höyryt on syytä päästää ulos. Henkilövalinnat yhteisellä päätöksellä kuuluvat puoluedemokratian alkeisiin. Se on syytä muistaa kaikissa puolueissa.
Keskusta kärsi suurtappion vaaleissa, se ei ole uutinen. Kuinka paljon siihen vaikutti vaalikauden aikana puolueeseen kertynyt huono henki joka johtui autoritäärisestä johtamisesta jää arvailujen varaan. Ulkopuolelta nähtynä kulunut vaalikausi on kuitenkin malliesimerkki siitä että kuinka ei kannata toimia. Aina löytyy kuitenkin niitä jotka äänestävät jaloillaan kun meno ei tyydytä.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006076525.html?ref=rss