Nyt on nyt ja vaalit ovat pian. Neljä vuotta sitten Keskusta aloitti ylivoimaisena muihin nähden. Juha Sipilä on vienyt puolueensa jopa laitaoikean Kokoomuksesta oikealta ohi. Samoin teki Paavo Lipponen SDP:lle - ja kun näin tehdään - noutaja tulee.
Keskusta on ollut, toivottavasti on ja tulee olemaan rakentava, kokoava tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa. Hukattu alkiolaisuus on löydettävä uudestaan. Oma, luonteva paikka keskellä on löydettävä uudestaan.
Tämä johto ei ole kuunnellut puoluekokousta, jossa on ymmärrystä perustulolle. Tämä johto valitsi Anne Bernerin. Tämä johto on tehnyt kaappauksen riistämällä eduskunnalta sen budjettivaltaa perustamalla pääministerin oman budjetin Vaken muodossa ("pääoma pannaan töihin" = yhteistä, julkista infraamme yksityistetään) . Tämä johto on tuottanut tietoista, harkittua kahtiajakoa laatimalla aktiivimallin ja kikyn. Tämä johto on niistänyt koulutuksesta (päiväkodeista yliopistoihin) miljardi euroa ja koulutus on valtakunnan tulevaisuuden avain. Tämä johto ei löytänyt vuotuisista useiden miljardien (suorat ja epäsuorat yhteensä) tehottomista ja kilpailua vääristävistä sekä vanhanaikaista tuotantoa tukevista yritystuista, joka on valikoivaa yritysperustuloa, sentinkään karsittavaa - suorat ja epäsuorat yritystuet mukaan lukien vuoden tai kahden yritystuilla torjuntahävittäjät on maksettu. Tämä johto on osaltaan edistänyt vanhuspalveluiden ja myös päivähoidon raskaita ongelmia, joista viime aikoina on keskusteltu. Ensimmäistä, vain Keskustaa koskevaa ongelmaa ja Anne Bernerin valintaa lukuun ottamatta, kaikki lueteltu on koko kabinetin vastuulla ja viime mainittu ongelma on nimenomaan Kokoomuksen syntialuetta, kuin myös hallintarekisterin hyväksyttäminen vastoin hallitusohjelmaa. Juha Sipilä on osoittanut jokseenkin täydellistä lainsäädäntöprosessin ja perustuslain merkityksen tuntemattomuutta sekä kyvyttömyyttä oppia mitään julkishallinnon toiminnasta kuin myös kyvyttömyyttä oppia omista virheistään. Sekä Juha Sipilä että Anne Berner istuisivat olemassa olevista puolueistamme, toimiensa perusteella, nimenomaan Kokoomukseen.
Nyt on nyt ja vaalit ovat pian. Eteenpäinkin on elettävä. Keskustaa maakunnat, muodossa tai toisessa, kiinnostavat. Sotea tullaan sovittamaan jonkinlaisiin kehyksiin, kenties tehty työ Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa saa jatkoa. Kenties toisaalla pienemmät kaupungitkin kehyskuntineen saavat mahdollisuutensa, suuremmista kaupungeista kehyskuntineen puhumattakaan. Oletan , että Keskusta tahtoo ollla mukana päättämässä asioista ja se käy paremmin hallituksesta kuin oppositiosta käsin. Puolueensa pohjamutiin vienyt Juha Sipilä on Keskustalle poliittista ongelmajätettä, mutta puolue ei (ainakaan vielä) halua nähdä tätä ikävää tosiasiaa. Juha Sipilä ei sen enempää ymmärrä kuin myöskään välitä tästä tosiasiasta.
Vaalit ovat sitten kun ne ovat, mutta näillä askelmerkeillä ja trendeillä Keskusta tippunee neljänneksi, tuskin viidenneksi ja kolmanteen sijaan kandidaatti on nousussa, toisin kuin Juha Sipilän yksinvaltaisesti luotsaama Keskusta. Keskusta on kuitenkin luonteva hallituskumppani todennäköiselle voittajalle ja oletan, että punamulta kykenee tekemään valtakunnan kokonaishyvään tähtäävää politiikkaa, sillä kasvu- ja vakaussopimuksen oloissakin on kansallisessa päätäntävallassamme, miten budjetin sisällä sijoitamme pelimerkkimme. Sellaista, valtakunnan kokonaishyvää tähtäävää, muuten ei ole aikoihin nähty eikä milloinkaan Kokoomuksen ollessa kuviossa mukana.
Näistä syistä Keskustan on syytä pikimmin suostua näkemään tosiasiat: Juha Sipilä tarvitsee vapautuksen työmarkkinoiden käyttöön. Kuta pikemmin, sen parempi. Sekä koko valtakunnalle että Keskustalle.