Keskustan kannatus on jäänyt pysyvämmin roikkumaan reiluun viidentoista prosentin tuntumaan, joka on perinteiselle mahtipuolueelle perin heikko tulos. Kannatuksen laskua on perusteltu pitkälti hallitusvastuulla, mutta vaikka sillä varmasti on vaikutusta, on hyvä muistaa, ettei päähallituskumppani kokoomus ole moista kannatuksenmenetystä kokenut. Syy kannatuksen laskuun lieneekin pääosin muualla.
Tilannetta tarkemmin katsoen näyttääkin siltä, että pääosin syy keskustan heikkoon gallupeissa menestymiseen löytyykin puolueen johdota. Sipilän aikana on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta keskustan toimintatavoissa. Merkittävin lienee se, että keskusta on siirtynyt reilusti oikealle hänen johdollaan ja hänen johtamansa hallitus onkin Suomen oikeistolaisin miesmuistiin. Talouspoliittisessa keskustassa yleensä majailevalle puolueelle tämä on suuri muutos, joka ei voi olla näkymättä siinä, että osa puolueen kannattajista putoaa kärryjen vasemmalta laidalta pois. Toisin sanoen keskustan nykyinen linja on monelle keskustalaiselle liian vieras, liian oikeistolainen. Ja kun puolueen linja ei enää tunnu oikealta, on mielekästä vaihtaa puoluetta.
Toinen seikka lienee se, että Sipilän johdolla on käytännössä sivuutettu keskustan pitkäaikaiset vaikuttajat ja hallitus on koottu ns Sipilän miehistä. Tämä näkyy niin keskustan toimintatavoissa, siinä että osaamisen taso tekemisessä on laskenut ja siinä että merkittävä osa näistä pitkäaikaisista politiikan tekijöistä on nyt jättämässä politiikan ja keskusta kipuilee sen kanssa, että sen ääniharavat ovat ilmoitelleet yksi toisensa jälkeen etteivät enää aio ehdolle. Mikä on toki ymmärrettävää, sillä Sipilä on toiminnallaan ajanut heidät sivuraiteelle ja kokeneille vallankäyttäjille tämä tuskin on tyydyttävä tilanne, vielä vähemmän, jos nämä ihmiset kokevat, että harjoitettu politiikka on heille vierasta.
Tällä hetkellä juuri keskusta on Suomen politiikan merkittävin kriisipuolue ja se on sitä pitkälti harjoittamansa politiikan sekä uusia sisäpiirejä muodostavien käytäntöjensä takia. Ja nämä kaikki ovat nimenomaan Sipilän aikaansaannoksia. Tätä tilannetta tuskin helpottaa Sipilän kömpelö johtamistapa ja halukkuus uhrata omien kansaedustajiensa uskottavuutta Soinia hyvitellessään. Onkin hyvin mahdollista, että jos Sipilä saa huseerata puolueensa johdossa vielä jokusen vuoden, on puolueesta vain rauniot jäljellä ja entisestä pääministeripuolueesta on muodostunut ruotsalaisen sisarpuolueensa kaltainen keskisuuri tekijä jolle suurimman puolueen paikka on vain kaukainen haave ja haalistuva muisto.
Pari asiaan littyvää uutista
Keskustan ehdokastilanteen tarkastelua. Näyttää vahvasti siltä, että merkittävä joukko kokeneita keskustavaikuttajia jättää eduskunnan ilman että heillä olisi riittävän vahvoja seuraajia tiedossa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/733796dd-704d-4c91-bbbd-f0859e414c3b_pi.shtml
Keskustan tilanteen tarkastelua. Jokisipilä tuo osin esille keskustan tilannetta, mutta nähdäkseni hän on sekä turhan optimistinen puolueen suhteen sekä erityisesti aivan liian varovainen Sipilän suhteen. On mielenkiintoista, että kannatustaan runsaasti menettäneen puolueen arvioinnissa ei mainita puheenjohtajan nimeä tai lainkaan arvioida puheenjohtajan vaikutusta puolueen heikentyneeseen asemaan.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/361ff70d-67e3-4c6e-b478-a5113cfd1a53_pi.shtml