Päähallituspuolue Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila on noussut melko tuoreella tiedotteellaan julkisuuden valokeilaan. Anttila, joka oman väittämänsä mukaan haluaisi yhteiskuntaamme moniarvoista keskustelua, syyttää tiedotteessaan ”punavihreän vasemmiston identiteettipolitiikkaa” siitä, että se ”hajottaisi” ja ”vaatisi poliittista korrektiutta järjettömyyksiin asti jokaisessa asiassa”. Anttila näkee ”identiteettipolitiikan” saaneen jalansijaa muun muassa yliopistoissa, mediassa ja perusopetuksessa. Eräs esimerkki kyseisestä ilmiöstä Anttilan mielestä olisi niin sanottu ”sukupuolineutraalius” perusopetuksessa, jonka vuoksi ”lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi”. Anttila katsoo nimenomaan ”sukupuolineutraaliuden” olevan järjettömin esimerkki ”hajottavasta identiteettipolitiikasta”. Tasa-arvosta puhuttaessa Anttilalta ei heru ymmärrystä ”sukupuolineutraaleille” ammattinimikkeille. Anttilan mielestä ”aitoa tasa-arvoa” on se, että naisilla ja miehillä on keskenään palkkatasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet nousta työurallaan.
Kansanedustaja Anttilan ulostulosta on uutisoinut muun muassa Uusi Suomi.
Haluaako Anttila todella moniarvoista keskustelua?
Kansanedustajan ilmaisema halu moniarvoisen keskustelun käymiseksi yhteiskunnassa on sinänsä hieno ja kannatettava asia – siis sinänsä! Tämänkaltaisen halun ilmaiseminen tavalla, joka nostaa poliittisen peitsen tanaan ja ratsun kohti oikeistopopulistisin hokemin maalailtua vihollista, vie kuitenkin pohjan tavoitteelta.
Mitä kaikkea merkitsevät termit ”punavihreä vasemmisto” ja ”identiteettipolitiikka”? Oikeistopopulisteilta on saatu oppia, että riippumatta omasta poliittisesta kannasta, voi saada ”punavihreä vasemmistolainen” -leiman otsaansa. Riittää, että sanoo liian monta suvaitsevaa sanaa elämän monimuotoisuuden puolesta.
”Identiteettipolitiikkaan” viittaaminen suomalaisessa poliittisessa elämässä on heikoille jäille lähtemistä. Ei liene pitkän linjan kansanedustajalle mitenkään tuntematon asia, että eduskunnassa toimii puolue, joka on alun perin luotu etnisen ryhmän perusoikeuksien puolustamiseksi maassamme.
Poliittisen epäkorrektiuden suvaitsemisen vaatimisesta ja yliopistoihin levinneestä ”identiteettipolitiikasta” valittamisesta mieleen muistuukin eräs tuore tapaus suomalaisesta yliopistomaailmasta: professori A laati omien sanojensa mukaan ”poliittisesti epäkorrektin” ja oikeistopopulistisessa mediassa julkaistun kohujen keskelle joutuneen artikkelin syyttäen nyt muun muassa ”punavihreitä” opiskelijoita mustamaalaamisesta ja vaikka mistä.
Kansanedustaja Anttila on aivan muulla, kuin moniarvoisen keskustelun asialla. Anttilan kourasta löytyvät oikeistopopulistiset leimakirveet ja moukarit, joilla raivataan tietä suomalaisessa mielenmaisemassa.
”Sukupuolineutraalius” päiväkodeissa ja perusopetuksessa?
Anttilan syytökset siitä, että niin sanottu ”sukupuolineutraalius” päiväkodeissa ja perusopetuksessa estää koululaisen sanomista tytöksi tai pojaksi, eivät kerta kaikkiaan perustu millekään tosiasioille. Anttilalta on mahtanut aikaisemminkin päästä suustaan vastaavia väitteitä.
Opetushallituksen (OPH) varhaiskasvatussuunnitelman ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet eivät suinkaan määrittele kasvatuksen tai opetuksen olevan ”sukupuolineutraalia”. Varhaiskasvatuksessa sekä perusopetuksessa käytetään ”sukupuolitietoista” eli ”sukupuolisensitiivistä” lähestymistapaa, joka ei suinkaan kiellä kutsumasta tyttöjä tytöiksi tai poikia pojiksi. ”Sukupuolitietoisuus” on ollut esillä Vanhasen (kesk) pääministeriajoista lähtien valtakunnanpolitiikassa.
”Sukupuolineutraaliudesta” hokemisen osalta päädymme jälleen samalle poliittiselle sylttytehtaalle, joka on edellä mainittu.
”Aitoa tasa-arvoa on se, että …”?
Puheet siitä, että ”aito tasa-arvo” olisi pelkästään sitä, että miehillä ja naisilla olisivat yhtäläiset oikeudet palkka- ja urakehityksessä, eivät perustu maassamme voimassa olevaan tasa-arvolainsäädäntöön.
Vuoden 2015 alusta voimaanastuneen tasa-arvolain uudistuksen myötä tasa-arvolakiin kirjattiin:
- sukupuoli-identiteetin (kokemus omasta sukupuolesta) ja sukupuolen ilmaisun määritelmät;
- sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto;
- intersukupuolisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto;
- vaatimus mm. kouluille ja työnantajille suunnitelmallisesti ehkäistä em. syrjintää.
Edellä esitetty tarkoittaa käytännössä sitä, että tasa-arvolaki huomioi myös sukupuolivähemmistöt, joita lain mukaan ei saa syrjiä.
Aidon tasa-arvon toteutuminen edellyttää siis lain mukaan myös sukupuolivähemmistöjen huomioimista osana tasa-arvotyötä.
Tämä pätee myös Forssaan, missä kansanedustaja Anttila toimii kaupunginvaltuutettuna.