Keskustan ajaman Ruokaviraston, jonne yhdistetään Elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto sekä osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksesta, pääjohtajaksi on valittu Maasuetuviraston nykyinen ylijohtaja. Tämä sinetöi Keskustan tavoitteet alistaa elintarviketurvallisuusasiat sekä tuotantoeläinten valvonta maaseutupolitiikalle.
Esitin blogissani viime maaliskuussa veikkauksen: Elintarviketurvallisuusvirastosta uuteen virastoon siirtyisi noin 640 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö ja Maaseutuvirastosta puolestaan noin 198 henkilötyövuotta vastaava. Mitä veikkaatte, kummalta suunnalta tulee pääjohtaja mikäli Keskustavetoinen hallitus asiasta päättää?
Näinhän siinä kävi eli johtaja tuli Mavista vaikka Eviran toiminta on huomattavasti laajempaa kattaen koko elintarvikeketjun.
MMM kuvaa tiedotteessaan toimintoja seuraavasti:
"Ruokavirasto edistää, valvoo ja tutkii elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä ja maa- ja metsätalouden tuotantoon käytettäviä lannoitevalmisteita, rehuja ja kasvinsuojeluaineita, siemeniä ja taimiaineistoja. Virasto vastaa Euroopan unionin maataloustuki- ja maaseuturahastojen varojen käytöstä Suomessa, toimii EU:n maksajavirastona ja huolehtii EU- ja kansallisten tukien toimeenpanosta."
Roolista nimenomaan valvonta ja tutkimus on suurin - alku kuvaa nykyistä Eviran roolia ja loppu Mavin. Mavi on toiminut tukien maksajana ja varojen käytön koordinoijana.
Edistämisen ja valvonnan yhdistäminen ei toimi
Nykyiset ELY-keskukset ovat varoittava esimerkki siitä, millaisia ristiriitoja syntyy yhdistettäessä yritystoiminnan edistäminen ja sen valvonta samaan organisaatioon. Yritysten ympäristölupien valvonta samalla, kun tavoitteena on samojen yritysten liiketoiminnan edistäminen, on aiheuttanut lukuisia ristiriitatilanteita ja vaikuttanut negatiivisesti valvonnan tehokkuuteen ja riippumattomuuteen.
Yhdistettäessä Mavi ja Evira oltaisiin luodaan samankaltainen tilanne. Mavin tehtävänä on edistää suomalaista maataloutta sekä ruokatuotantoa ja Eviran tehtävänä taas on mm valvoa tuotantoeläinten hyvinvointia. Useissa lausunnoissa oltiin huolissaan toteutuuko uudessa Ruokavirastossa riittävä toiminteiden riippumattomuus. Esimerkiksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta totesi lausunnossaan:
"Huomiona Ruokaviraston muodostamisesta mainittakoon, että virastojen yhdistämisessä tulee taata elintarviketurvallisuusnäkökulman säilyminen riittävällä tavalla erillään maaseutupolitiikasta. On myös korostettava, että elintarviketurvallisuus ei rajoitu alkutuotantoon, vaan kattaa koko elintarvikeketjun pellolta pöytään mukaan lukien elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden vähittäismyynti ja tarjoilu. Tulevan viraston tehtäväjaossa ja resurssien painotuksessa tulee huomioida tämä kokonaisuus."
Hallitus nimitti pääjohtajan ja MMM nimittää hallintojohtajan
Hallitus nimitti nyt uuden Ruokaviraston pääjohtajan ja seuraavaksi esityksen mukaan MMM nimittää hallintojohtajan. Näillä nimityksillä on valtava merkitys, sillä heidän vastuullaan on kehittää viraston organisaatio, toimintamallit sekä hoitaa muut nimitykset. Sipilän hallitus voi näin valinnoillaan asettaa suunnan toiminnalle ja pitää huolen, että sen valta-asema uudessa virastossa toteutuu vuosiksi eteenpäin.
Esityksen mukaan näiden nimitysten jälkeen Ruokaviraston muihin johtaja- ja päällikkötason tehtäviin rekrytoidaan virkamiehet sisäisellä ilmoitusmenettelyllä. Suomen Eläinlääkäriliitto ry toteaa lausunnossaan:
"Tulisi myös varmistaa, että valittavilla henkilöillä on asiantuntemus uusiin tehtäviin. Ilmeisesti usean johtajan tehtävä tulee muotoutumaan hieman erilaiseksi kuin nykyiset tehtävät, joten uusien esimiesten nimittämisessä tehtävänkuvien muuttuminen tulee ottaa huomioon."
"Lisäksi olisi syytä harkita, onko johtajien ja päälliköiden valinta sisäisellä ilmoitusmenettelyllä paras mahdollinen ratkaisu, jos halutaan varmistaa uuden Ruokaviraston henkilökunnan korkea osaamisen taso. Erityisesti ylemmät johtotehtävät tulisi rekrytoida avoimella haulla, jotta valituksi tulisivat avoimen kilpailun kautta parhaat hakijat."
Itse jaan tämän liiton huolen ja tässähän jälleen se kuuluisa toimeenpano taas ratkaisee - toimeenpano, jota johtaa hallituksen nimittämä pääjohtaja ja MMM:n nimittämä hallintojohtaja.
Pääjohtajan erikoinen veto-oikeus
Lakiesityksessä on lakiin kirjattu myös mielestäni erikoinen oikeus pääjohtajalle:
"Pääjohtaja voi pidättää ratkaistavakseen yksittäisen asian, joka työjärjestyksen mukaan kuuluisi muun virkamiehen päätettäväksi. Pääjohtaja ei voi kuitenkaan ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka Euroopan unionin säädösten mukaan kuuluu maksajavirastosta vastuussa olevalle henkilölle."
Tämähän on toki vaikkapa yritysmaailmassa normaalia. Kuitenkin erityisesti Eviran valvontatehtävät huomioon ottaen tuntuu erikoiselta, että vaikkei pääjohtajalla olisi eläinlääkärin tai elintarviketutkijan pätevyyttä, voisi hän ottaa päätettäväksi yksittäisen virkamiehen alueella olevan asian. Suomen Eläinlääkäriliitto toteaa lausunnossaan:
"Pääjohtajan ei pitäisi voida ottaa ratkaistavakseen myöskään muita sellaisia tehtäviä, jotka on lainsäädännössä annettu määrätyn viranhaltijan ja/tai pätevyyden omaavalle henkilölle, kuten virkaeläinlääkärin tehtävät teurastamon valvonnassa ja lihantarkastuksessa."
Tähän on helppo yhtyä ja tällainen lain takaama veto-oikeus on turhaa vallan keskittämistä. Tämähän toki mahdollistaa myös sen, että pääjohtaja voi jo organisaation nimitysvaiheessa muuttaa halutessaan mielestään huonot nimitykset sopivammiksi läpi organisaation.
Nyt meillä on siis maatalous- ja metsätieteiden maisteri pääjohtajana, eihän hänelle voi antaa oikeutta päättää yli Eviralta tulleiden eläinlääkärien tai elintarviketutkijan päätöksien puutteellisella asiantuntemuksella.
Yhä politisoituneempi ruokapolitiikka
Tällä nimityksellä alistettiin elintarviketurvallisuus maatalouspolitiikalle. Jotain painotuksista kertonee uuden pääjohtajan ensimmäinen lausunto MMM:n tiedotteessa:
"Uudelleenorganisoinnin tavoitteena on vahvistaa uuden viraston maatalouspolitiikan ja elintarvikeketjun yhteiskunnallista vaikuttavuutta."
Minusta tämä jo kertoo, mikä kulma edellä mennään ja se ei ole elintarviketurvallisuus ja tuotantoeläinten hyvinvointi.
Monien kummastukseksi vuonna 2016 ministeri Tiilikainen käynnisti selvityksen virastojen yhdistämisestä vaikkei sille oltu nähty mitään erityistä tarvetta, sillä tehtävien päällekkäisyyttä tai synergiaetuja ei ollut juurikaan nähtävissä. Ei niitä vieläkään ole nähtävissä, joten tämä on poliittinen päätös, jolla pönkitetään maatalouspolitiikan asemaa.
Tämä koko Ruokavirasto on tarpeeton ja tällaista valvonnan alistamista maaseutupolitiikan alle ei saisi toteuttaa.