Hallitus Keskustan johdolla ajaa Suomeen korkeampaa biopolttoaineen sekoitusvelvollisuutta kuin EU:ssa todennäköisesti käynnissä olevan prosessin edetessä tullaan vaatimaan. Tämä herättää kysymyksen syistä. Miksi hallitus yrittää kiireesti päättää puutteellisesti perustellulla esityksellä biopolttoaineen lisäysvelvollisuudesta ennen vaalikauden loppua.
Hallitus on esittämässä velvoitetta, jonka mukaan biopolttoaineen osuus nousisi 30:en prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Näin se aikoo tehdä siitä huolimatta, että EU:n elimissä samaa asiaa käsitellään parhaillaan, ja lakiin jouduttaisiin luultavasti tekemään muutoksia heti kun EU-linjaukset ratkeavat.
Suurimpana hyötyjänä Neste, jota ollaan hiljalleen myymässä yksityisille
HS kertoi tänään kuinka muut polttoaineyhtiöt paitsi pääosin valtio-omisteinen Neste vastustavat vahvasti hallituksen esitystä ja näkemyserot ovat johtaneet jopa Öljyalan keskusliiton hajoamiseen. Kilpailijoiden kuten St1:n, Teboilin ja ABC:n mielestä uusi laki antaisi valtion osin omistamalle Nesteelle käytännössä monopoliaseman Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa, koska sillä on lähes ainoana yhtiönä Pohjoismaiden talvioloihin soveltuvaa biosekoitteen tuotantoa.
Neste puolestaan kiistää nämä väitteet kertoen muillakin olevan tuotantoa. Tokihan muilla sitä on, mutta toistaiseksi huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Neste kertoo myös tulossa olevissa investointihankkeissa olevan uusia tuottajia, missä se on toki oikeassa mikäli esim Kaidin biopolttoainetehdas toteutuu.
Mielestäni on vahvasti kyseenalaista, että hallitus on tekemässä merkittävästi valtio-omisteista yhtiötä hyödyttäviä velvoitteita. Samaan aikaan hallituksen päätöksillä ollaan hiljalleen yksityistämässä Nestettä valtion omistusohjauksen sopimille tahoille. Talouselämä kertoi kesäkuussa seuraavaa: "Valtio tarjoaa osakkeita suomalaisille ja kansainvälisille instituutiosijoittajille nopeutetussa tarjousmenettelyssä. Osakemyynnin järjestäjänä toimii Credit Suisse Securities."
Tavallinen mattimeikäläinenhän ei näitä pääse tietenkään ostamaan vaan ne myydään sopiville tahoille salaisilla sopimuksilla ja perusteilla. Kelle niitä sitten päätyy? Institutionaalisia sijoittajia ovat mm rahastoyhtiöt, joten niiden taustalla osuuksien omistajina voi hyvin olla vaikkapa poliitikkoja tai heidän lähipiiriään.
Biopolttoainetehtaiden vaikutukset
Yhä lisääntyvässä määrin on alettu keskustella kuinka tehokas keino biopolttoaineen laajamittainen tuotanto on ja mikä sen merkitys lopulta on. Maaseudun tulevaisuudessa oli hyvä artikkeli, jossa pohdittiin suunnitellun Kaidin biojalostamon vaikutuksia Ekokemin aiemman toimitusjohtajan fyysikko Esa Tommilan toimesta. Hän totesi mm seuraavaa:
"Kaidin Kemiin suunnittelemaan bionestejalostamoon aiotaan syöttää puuta ja muuta energiaa 6,1 terawattituntia (TWh) vuodessa, josta saadaan liikennepolttoainetta irti 2,7 terawattituntia. Energia- ja hiilitase on erittäin kehno. Laitoksen energiatase heikkenee edelleen, jos otetaan huomioon puunkorjuun ja tehtaan rakentamisen viemä energia."
"On näennäinen ilmastoteko, jos autoilijat pannaan tukemaan näin kehnoja hankkeita."
"Kaidi on Tommilan mielestä räikein esimerkki biojalostamojen kehnosta energia- ja hiilitaseesta. Jos Kaidin laitosta arvioidaan ilmastohyödyn perusteella, se ainoastaan siirtää liikenteen päästöjä Kemiin laitospäästöiksi ja vielä neljänneksellä kasvaneina."
Tommila ei ole mikään poikkeus näissä arvioissaan ja meidän tulisikin pysähtyä pohtimaan huolella sekä ehdotettujen velvoitteiden että suunniteltujen jalostamoiden järkevyyttä. Esimerkiksi jätteen jalostaminen biopolttoaineeksi vaikuttaa tuottavan selkeää hyötyä, mutta puun osalta hyöty on vielä kunnolla osoittamatta.
Ketkä kaikki tästä oikein hyötyvätkö ja onko kyse rakenteellisesta korruptiosta?
Minun nenääni nousee tästä kuviosta vahva rakenteellisen koruption tuoksu. Hallituksen päätöksillä sekä tuella edistetään liiketoimintaa luoden kilpailijoiden väittämien mukaan lähes monopoli. Samaan aikaan liiketoimintaa tekevää valtionyhtiötä ollaan vähitellen yksityistämässä ja sen omistusta siirtyy yhä enemmän yksityisten rahastojen yms haltuun liikesalaisuudella verhotuin sopimuksin tietämättä taustalla olevia lopullisia omistajia.
Minulle tästä tulee jopa mieleen tuulivoimaan ja sähköverkkojen myyntiin liittyvät päätökset. Vuosikymmeniä erilaisilla päätöksillä ja niitä seuranneilla valtion omaisuuden myynneilä ollaan siirretty myös alihintaan omaisuutta yksityisille tahoille. Tämä valitettava maan tapa näyttäisi jatkuvan edelleen.
Keskustalle voimakkaan vaikuttimena lienee metsien käytön lisääntyminen ja sitä kautta saatava tulovirta metsänomistajille. Kokoomuksesta taas on vaikea sanoa. Luulisi sen ymmärtävä bisnestä sen verran, että kannattaisi ennemmin viedä biopolttoainetta kuin asettaa omaan maahan kenties muita EU-maita suurempi sekoitevelvoite, mikä johtaisi jopa lisääntyneeseen tuontiin. Tällöin biopolttoainetta ei riittäisi vientiin, jonka kasvattaminen on kuitenkin keskeinen tavoite kansantaloudelle.
Vastustavat yhtiöt arvioivat lisäkustannuksen sekoitevelvoitteesta olevan miljardin vuodessa ja noin kolmekymmentä senttiä litralta vuonna 2030. Ministeri Tiilkaisen arvio virkamiesten laskelmien mukaan on muutama sata miljoonaa ja kymmenen senttiä litralta.
Jälleen pintaan on noussut keskustelut tietulleista ja ajoseurannasta - liikkumisen kustannukset ovat jatkuvassa kasvussa. Kuluttajat joutuvat lopulta maksamaan myös ylimitoitetut biopolttoainevaatimukset. Jostain syystä liikenteen kurittaminen tuntuu olevan ylimitoitettua muuhun toimintaan verrattuna - pitkien etäisyyksien maassa tämä on karua.
Meidän olisi syytä pysähtyä pohtimaan näitä asioita ja tehdä lisää kokonaislaskelmia sen sijaan, että olemme kiireellä etunojassa asettamassa itsellemme kovempia velvoitteita kuin muu EU.