Keskusta ei kamppaile tuoreen Alma-kyselyn mukaan suurimman puolueen paikasta runsaan seitsemän kuukauden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa.
Puolueen kannatus on tällä hetkellä 15,5 prosenttia, joka jää yli kuuden prosenttiyksikön päähän sdp:stä ja runsaan neljän prosenttiyksikön päähän kokoomuksesta.
Vielä loppuvuodesta 2016 keskustan kannatus oli Ylen kyselyssä viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin nyt Alman kyselyssä, yli 20 prosenttia. Silloin hallitus oli paininut jo erittäin hankalien asioiden kanssa. Se oli vääntänyt kasaan suurten kansanjoukkojen vastustamaa kilpailukykysopimusta ja oli saanut hoidettavakseen turvapaikanhakijoiden tulvan, josta moni sitä syytti.
Keskustassa ja muuallakin on ihmetelty, mikä puolueen kannatukseen oikein vajaa kaksi vuotta sitten iski. Keskustasta on tarjoiltu julkisuuteen selitystä, että valta kuluttaa ja hallituspuolueet nyt vain kärsivät kannatuksen vähenemisestä, kun kansalaiset kyllästyvät sisäpoliittisiin riitoihin.
Tältä selitykseltä vie uskottavuutta se, että valtiovarainministeripuolue kokoomus pärjää gallupeissa edelleen hyvin, vaikka onkin pudonnut uusimmassa Alma-kyselyssä parin prosenttiyksikön päähän demareista.
Kokoomuksen pysyminen kärkikamppailussa on jopa hieman yllättävää, koska yhteistyö keskustan kanssa ei ole sujunut esimerkiksi sote-uudistuksessa riidatta, ja kokoomuksen sisäinen tasapaino on järkkynyt Harry Hjallis Harkimon lähdön sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja kansanedustaja Elina Lepomäen poikkeuksellisten irtiottojen vuoksi.
Keskustan ja sen aikoinaan supersuositun puheenjohtajan Juha Sipilän alamäen alkupiste on useammankin jututtamani politiikan ammattilaisen mielestä paikallistettavissa yhteen päivämäärään ja paikkaan: 25.11.2016 ja torniolaiseen hotellihuoneeseen.
Silloin ja sieltä Sipilä lähetti lukuisia kiukkuisia sähköposteja Yleisradion toimittajalle, mistä seurasi jupakka, joka ei lopulta ollut kunniaksi sen enempää pääministerille kuin Yleisradiollekaan.
”Sain tietää Juha Sipilän viestittelystä Yleisradioon, kun luin siitä Suomen Kuvalehdestä. Asia oli minulle yllätys. Tilanne oli sellainen, että Sipilä oli puoluevaltuuston kokouksessa Torniossa, oli perjantai-ilta, väsynyt mies oli yksin hotellihuoneessa ja suuttui. Silloin voi käydä tällä tavalla. Se oli kuitenkin totta kai virhe, ei sitä voi selitellä millään, Sipilän töissä valtioneuvoston viestintää johtanut Markku Mantila kuvaili tapausta myöhemmin MustReadille.
Sipilän toiminta huomattiin myös maamme rajojen ulkopuolella, kun kansainvälinen Toimittajat ilma rajoja -järjestö pudotti Suomen lehdistönvapausrankkauksen kärkipaikalta. Järjestön mukaan pääministeri oli pyrkinyt painostamaan viesteillään Yleisradiota.
Sipilän myönteisiä mielikuvia herättäneeseen imagoon syntyi Yle-jupakassa valtava lommo. Onko se puolueen kannatuksessa yhden vai viiden prosenttiyksikön kokoinen, ei voi tietää. Negatiivista kierrettä se oli kuitenkin synnyttämässä.
Sipilän puolueen alavirettä ei näytä katkaisevan edes se, että Yle-jupakan jälkeen maan pitkä talouskriisi on muuttunut kestävän oloiseksi nousuksi, töitä on kansalaisille syntynyt ja valtion päätähuimaava velkaantuminen jäänyt taakse.
Torniolaisessa hotellihuoneessa syntynyttä imagolommoa voisi paikata jonkin verran se, että sote-ratkaisu vielä jossain muodossa syntyisi. Puolueen negatiivinen kierre on politiikassa kuitenkin hyvin vaikea katkaista ilman henkilövaihdoksia.
Ja lopuksi pieni vertailu: Kun pääministeri Mari Kiviniemi sai Matti Vanhasen jälkeen epäkiitollisen tehtävän viedä keskusta eduskuntavaaleihin 2011, oli hänen johtamansa puoleen katastrofitulos 15,8 prosenttia.
Se oli enemmän kuin keskustan gallupkannatus tällä hetkellä.