Keskustan ja Kokoomuksen puoluekokoukset on pidetty. Mitä jäi kokouksista käteen? Vähän villoja.
Keskustan kokouksen osalta ei odotettukaan merkittäviä ulostuloja. Kokoomuksen osalta ennakoin edellisessä puheenvuorossa, että Orpon ja Vapaavuoren välinen "otatus" oli ennakkoon sovittu, aikataulutusta myöten. Näin kävikin. Maakunta- ja sote -debatti oli hyvä saada perjantaina purkkiin jotta veljesten välinen näkemysero ei varjostaisi koko viikonloppua.
Mutta palataanpa kuitenkin Sotkamon tapahtumiin jossa ei tosiasiallisesti mitään tapahtunutkaan, mutta kokouksen ja etenkin puheenjohtajan valinnan osalta kokouksella oli tulevia ek-vaaleja silmälläpitäen ratkaiseva merkitys. Puoluekokouksen jälkeinen harmonia tullee jäämään lyhytaikaiseksi.
Keskustan lappilainen puolueaktiivi Janne Kaisanlahti kiteytti erinomaisesti puolueen tilan 9.6 Maaseudun tulevaisuudessa toteamalla, että "Suomeen ei tarvita kahta kokoomusta."
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.251891
Kaisanlahden näkemykseen on varsin helppo yhtyä. Puolueen kannatus pyörii viidentoista prosentin kahta puolta ja kun ottaa huomioon, että pääministeripuolue tulee kärisimään automaattisesti ns. hallitusvastuusta, ei tarvitse olla merkittäväkään ennustajaeukko tai -ukko, kun tietää, että Keskustalle on odotettavissa rökäletappio.
Tämän tappion puolue olisi voinut pyrkiä ainakin teoreettisesti ennaltaehkäisemään vaihtamalla puheenjohtajaa. Tosiasia on, että PM Sipilä on enemmän oikealla kuin yksikään kokoomuslainen jo taustansa ja intressiensä vuoksi. Tosiasiassa Sipilälle on aivan sama tuleeko maakuntauudistusta vai ei. Hänelle olennaisempi asia on Kokoomuksen ajama valinnanvapaus. Miksikö näin? Valistunut politiikan seuraaja löytää kysymykseen varsin helposti vastauksen mikäli vähän asiaa syvällisemmin pohdiskelee ja arssinoi. Jätänkin tältä osin lukijalle pohdittavaksi, miksikö näin?