Kirjoitin aiemmin tässä blogissa, kuinka aikamme tärkein poliittinen kysymys koskee globalisaatiota ja lokalisaatiota. 1980-luvulta asti globalisaatio on pikku hiljaa muuttunut finansialisaatioksi, joka on synnyttänyt valtavan kuplan reaalitalouden päälle. Kupla uhkaa puhjeta ja levitä veronmaksajien käsiin tasaisin väliajoin. Samalla kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syvenee. Rikkaille on veroparatiisitalous, köyhille aktiivimalli ja työmarkkinoiden ja julkisen sektorin kurjistuminen.
Lokalisaatio taas on poliittinen voima, joka nyt vielä muotoutuu varsin irrationaalisesti ja kanavoituu äärioikeistolaisten, muukalaisvihamielisten populistien kautta. Aiemmassa blogissani kirjoitin, että tämä voima pitää kanavoida rakentavasti. Tällä hetkellä kuljemme tuhon suuntaa ja yhteiskunnalliset jännitteet ovat suuret.
Viime viikon suuri uutinen ainakin keskustan kannalta on se, että puolueen puheenjohtajaksi on kaksi ehdokasta, Juha Sipilä ja Paavo Väyrynen. Samalla puolue uhkaa jakaantua, koska tilanne koetaan jännitteiseksi, kun Väyrynen on jo ehtinyt perustaa oman puolueen. Jotkut maalailevat mahdollisena kehityskulkuna Perussuomalaisten kaltaisen hajoamisen, missä ministerit perustavat oman puolueen ja muu puolue irtaantuu omaksi puolueeksi.
Jännitteet ja jakautuminen puolueen sisällä voidaan välttää, jos synnytetään eheyttävä keskustelu puolueen linjasta. Yksi keskeinen keskustelunaihe on minusta juuri kysymys lokalisaatiosta ja globalisaatiosta ja keskustan linjasta näihin kysymyksiin liittyen. Suomen hallitukset ovat tähän asti edistäneet eriarvoisuutta lisäävää globalisaatiota. Minusta politiikassa pitäisi työskennellä käänteen ja suunnanmuutoksen eteen. Haluaisin, että keskusta ryhtyisi kanavoimaan rakentavalla tavalla lokalisaation poliittista voimaa.
En ole vielä huomannut, että kumpikaan keskustan puheenjohtajaehdokkaista olisi esittänyt keinoja lokalisaation voimien rakentavalle kanavoimiselle. Sipilä on johtanut uusliberalistista hallitusta, joka on tiukasti asemoitunut globalisaation edistäjäksi. Väyrynen on tehnyt suuria kompromisseja muukalaisvihamielisten populistien kanssa.
Toivon, että keskustan piirijärjestöt ja paikallisjärjestöt kautta maan voivat järjestää kevään aikana rakentavia keskustelutilaisuuksia, jotka sivuavat edellä muotoilemaani kysymystä globalisaatiosta ja lokalisaatiosta. Keskustelua ei pidä liikaa henkilöidä keneenkään vaan jokaisen pitäisi voida muodostaa kysymykseen oma kanta ja tuoda sitä rakentavasti esille toisia kunnioittaen ja toisia kuunnellen. Kysymykseen ei ole yhtä totuutta emmekä löydä ketään auktoriteettia ratkaisemaan vaikeaa kysymystä omasta puolestamme.
Puolue tarvitsee puheenjohtajan ja puolue tarvitsee yhtenäisyyttä. Vielä enemmän se tarvitsee johdonmukaisen poliittisen linjan, jonka avulla tuhoisat, jännitteitä luovat voimat kanavoidaan paremman tulevaisuuden rakentamisen aineksiksi. Tämä kysymys koskettaa keskustaa puolueena, mutta se koskettaa myös kaikkia suomalaisia.