Suomen Keskustaa moititaan usein maalaisten etuja ajavaksi vanhanaikaiseksi puolueeksi, jonka tärkein tehtävä on puolustaa maakuntien Suomen itsekkäitä etuja Etelä-Suomen ylivaltaa vastaan. Viime kuukausien ja vuosienkin asimerkit osoittavat, että nuo moitteet eivät päde: Kepu on kaikkea muuta kuin maakuntien asialla.
Maakuntien puolustamisen Kepu lopetti kymmenisen vuotta sitten, kun se yritti päästä myös kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin. Maaseudun etujen ajamisen katsottiin estävän kaupunkilaisten suosion saavuttamista - joten maaseutua ei enää puolustettu. Hinta oli kova, sillä samalla kun Kepu hylkäsi maaseudun, se hylkäsi myös osan periaatteistaan, mutta armoa kaupunkilaisilta Kepu ei saanut siltikään.
Tuo perintöosuuden myyminen pelkästä hernekeitosta tarkoitti aluepolitiikan täydellistä loppumista Suomesta. Kun yksikään puolue ei ollut enää puolustamassa maakuntien Suomea, maaseudun alasajosta tuli lähes muoti-ilmiö. Poliitikot etenkin kokoomuksessa ja vihreissä suorastaan kilpailivat siitä, kuka kaikkein härskeimmin kehtaa mollata pääkaupunkisedun, Turun ja Tampereen ulkopuolella asuvia "maalaisjuntteja". Erityisen selvästi tämä ilmeni silloisen Lääkelaitoksen siiron yhteydessä.
Kokoomuksen kampanja "Kotiemme puolesta alueellistamista vastaan" esti lopulta laitoksen siirron Kuopioon. Kepussa puolueen johto pesi kätensä ja jätti ministeri Hyssälän yksin puolustamaan tehtyä siirtopäätöstä - jotta kokoomus ei suuttuisi. Laitos sekä jatkoi Helsingissä että aloitti Kuopiossa, ja lopputuloksena Suomen lääkintähuolto on nyt levällään kuin Jokisen eväät.
Joulukuussa 2017 sama kuvio toistui taas, nyt alkoholilain uudistuksen yhteydessä. Maalaisliitto-Keskustapuolueessa alkoholia on aina katsottu vähän syrjäkarein, mutta nyt kokoomus teki väkevien oluiden saamisesta maitokauppoihin niin tärkeän asian, että Kepun oli taas kerran myytävä periaatteensa - ettei hallituskumppani kokoomus suuttuisi.
Jotta Suomen merkittävimmän kansanterveysasiantuntijan Pekka Puskan ei tarvitsisi äänestää itseään ja koko elämäntyötään vastaan, kepulaiskansanedustajille annettiin muka oikeus äänestää "omantunnon mukaan". Tällainen lumelupaus varustettiin kuitenkin muistutuksella, että jos lakiesitys ei mene läpi, seuraamuksena ´voi olla hallituskriisi - ja jopa uudet vaalit.
Kepussa kuten muissakin puolueissa kansanedustajien suurin pelko on eduskunnasta putoaminen, joten jälleen kerran Kepussa äänestettiin suurin joukoin omia periaatteita vastaan. Vain kaikkein rohkeimmat uskalsivat uhmata puoluejohtoa ja äänestää omien ja puolueenkin vanhojen periaatteiden mukaan. Muut olivat lampaita.
Esimerkkejä Kepun selkärangattomuudesta ja omien periaatteiden halpamyynnistä on muitakin, kuten vaikkapa Anneli Jäätteenmäen uhraaminen demarien vaatimuksille, mutta en palaa niihin. Jo nämä esimerkit riittänevät kertomaan Kepun tuuliviiriluonteesta - ja tekemään siitä Suomen periaatteettomimman puolueen.