Hallitus tarjosi suomalaisille erinomaista kesäteatteria vuonna 2017, kun Halla-aho joukkoineen heitettiin pihalle suurieleisesti. Hallitus uhkasi kaatua, pääministeri lensi lentokonetta ja koko maa pidätti henkeään. Lopputulema oli kuitenkin vain perussuomalaisten eduskuntaryhmän pirstaloituminen ja saman vanhan hallituspolitiikan jatkuminen.
“Arvot” oli se repliikki, jota kesäteatterin näyttelijät kovimpaan ääneen huusivat. Arvojen vuoksi Halla-aho ei enää kelvannut yhteistyökumppaniksi. Jo kesällä nämä puheet kuitenkin näyttivät unohtuneen, sillä keskustan, perussuomalaisten ja sinisten yhdistymisellä haaveilusta olemme kuulleet ainakin jo heinäkuussa keskustan Antti Kurviselta, elokuussa sinisten Jussi Niinistöltä ja syyskuussa keskustataustaiselta Kari Hokkaselta.
Puolueiden yhdistyminen saattaa päälisinpuolin vaikuttaa vain vaalistrategialta. Mielestäni se on kuitenkin merkki siitä, että puoluepoliitikan napa-alueet ovat siirtymässä, ja keskusta pelkää paikkansa puolesta uudessa poliittisessa tilanteessa. Antakaas, kun selitän:
Demokratioissa on eroja. Maat, joissa käytetään enemmistövaalitapaa, ovat käytännössä kaksipuoluejärjestelmiä. Enemmistövaalissa jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi ehdokas, joten vaalipiirejä on yhteensä satoja. Kun vain yksi valitaan, ohjaa se äänestäjiä valitsemaan kahden pääpuolueen ehdokkaiden väliltä. Yleensä kaksipuoluejärjestelmissä valtapuolueina toimiikin jonkinlainen oikeistokonservatiivinen puolue ja sosialistinen puolue. Se noudattaa siis melko perinteistä vasemmisto-oikeisto-jakoa.
Enemmistövaalitavoissakin on eroja, mutta usein käytetty"first-past-the-post” eli pluraliteettijärjestelmä tarkoittaa sitä, että eniten ääniä saanut valitaan jo ensimmäisellä kierroksella. Syntyy “spoiler effect”, jossa systeemin ja pääpuolueiden haastajat ovat lähinnä vain haitaksi. Jos Suomessa olisi vastaava tilanne, meillä pääpuolueet voisivat olla esimerkiksi kokoomus ja sdp. Jos kisaan lähtisi mukaan myös vasemmistoliitto, se luultavasti vaan veisi osan demarien äänistä ja varmistaisi näin kokoomuksen voiton. Tilanteen voisi pelastaa esimerkiksi siirtoäänivaalitapa, jos vain poliittista tahtoa löytyy, mutta miksipä valtapuolueet asemastaan vapaaehtoisesti luopuisivat?
Suomen vaalilaissa on omat puutteensa, kuten korkeat äänikynnykset, mutta meidän monipuoluejärjestelmän pelastaa suhteellinen vaalitapa. Meillä valintaa ei tarvitse tehdä kahden puolueen välillä, vaan muun muassa eduskuntaan pääsee erikokoisia puolueita. Kuntien valtuustoissa on edustettuna myös (vielä) eduskunnan ulkopuolisia puolueita.
Puheet keskustan, perussuomalaisten, sinisten ja Väyrysen kansalaispuolueen yhdistämisestä ovat mielestäni ennakointia siitä, että Suomi siirtyy hiljalleen kohti kaksinapaista puoluejärjestelmää. Siirtymä ei välttämättä ole varsinainen muutos vaalijärjestelmään, mutta sitäkään vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois. Näiden puolueiden liittouma ei kuitenkaan edustaisi perinteistä maltillista oikeistoa, vaan pikemminkin arvokonservatiivia nationalismia. Tästä voi siis tehdä päätelmän, että sen vastapuolena toimisi arvoliberaalit, kansainväliset puolueet.
Vasemmisto-oikeisto-jako ei ole tarpeeton tapa tarkastella puolueita, mutta se on yksinään liian suppea. Lisäksi jaon taustalla olevat perustavanlaatuiset kysymykset, kuten työ ja varallisuus, ovat suuressa muutoksessa. Jako ei välttämättä kuitenkaan enää tulevaisuudessa edusta sitä janaa, jonka vastapuolille suuret puolueet haluavat itsensä asemoida. Ratkaisevaa onkin muun muassa suhtautuminen kansainvälisyyteen, kaupungistumiseen ja vähemmistöjen oikeuksiin.
Jos keskusta ja perussuomalaiset sekä niiden light-versiot liittoutuisivat, korostaisi se muissa puolueissa tätä “uutta” poliittista jakolinjaa. Uusi maalaisliitto saisi tukea luultavasti ainakin kristillisdemokraateilta ja hajaääniä myös vasemmistopuolueista ja kokoomuksesta. Vastapuolekseen se saisi varmasti ainakin vihreät, mutta melko varmasti myös kokoomuksen ja rkp:n enemmistön. Pahiten jakolinja iskisi luultavasti vasemmistopuolueisiin, joissa on mielestäni vahvasti kannattajia linjan molemmin puolin.
Uusi maalaisliitto saattaa olla jo tekeillä. Vaikka ehkä emme näe Suomessa koskaan kahta suurpuoluetta, saattaa hyvin syntyä blokkeja, jossa uusi maalaisliitto haluaa olla vahvoilla. Kun vasemmisto-oikeisto-jako menettää merkitystään, täytyy kapitalisteilla tai kommunisteilla pelottelun sijaan maalata piruja EU-virkamiehistä, sukupuolineutraaleista vessoista ja vahvoista kaupungeista maakuntien sijaan.
Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu ja puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.