Olin viime lauantaina osoittamassa mieltäni rasismia ja fasismia vastaan Helsingin keskustassa. Jälkeen päin olen lukenut ja kuullut poliisin tekemistä kiinniotoista ja yhteenotosta fasismin vastaisten mielenosoittajien ja poliisin välillä. Itse en ollut näissä tilanteissa läsnä, koska olin ison osa ajasta erossa mielenosoittajien pääjoukosta, enkä siksi lähde näiden tapahtumien yksityiskohtia kommentoimaan. Tilanteen konteksti sinänsä oli varsin selvä, poliisi pyrki pitämään vastamielenosoittajia mahdollisimman kaukana äärioikeiston järjestämästä "Rajat kiinni"-tapahtumasta.
Itseäni poliisi uhkasi useaan otteeseen putkareissulla koska olin ”väärässä paikassa” ja vastailin natsien huutoihin. Poliisin näkemyksen mukaan esim. Aleksilla marssineelle äärioikeistojoukolle joka huuteli ”maanpetturit ulos Suomesta” ja ”Suomi on MEIDÄN maamme” ei olisi saanut vastata huutamalla ”rasistit hävetkää”. Kun pääsin Suomen Pankille, jonne äärioikeiston marssi päättyi, poliisi määräsi minut saman tien ilmeisesti pärstäkertoimen perusteella poistumaan vähintään 200 metrin päähän tai tiedossa olisi maijakyyti. Lain mukaista perustetta vaikenemis- ja poistumiskäskyille jäin kyllä ihmettelemään, mutta elämänkokemuksella olen toki oppinut että hyväkään juridinen argumentointi harvemmin pysäyttää mellakkavarusteista poliisia, joten jätin turhan kiistelyn vähemmälle. Selvää kuitenmin oli että poliisi oli aika lailla heikommin motivoitunut puolustamaan minun ilmaisu- tai liikkumisvapauttani kuin äärioikeistolaisten marssijoiden. Onneksi alan olla jo keski-ikäisen setähenkilön näköinen, eikä kaapistani edes löydy mustaa hupparia, muutoin yritykseni ilmaisuvapauden käyttöön olisi hyvinkin voinut päätyä Pasilan poliisitalolle.
Siltä varalta että marssin nimittäminen äärioikeistolaiseksi herättää jonkinnäköistä epäilystä, voi esim. tutustua marssin pääpuhujan/järjestäjän tekstiin kahden viikon takaisesta vastaavasta mielenosoituksesta, jossa tämä julistaa irtisanoutumista laillisuudesta ja uhoaa ”marxilaisuuden kukistamista” Lapuan liikkeen menetelmin. Aiemmin ko. puuhahenkilö on tietty suoraan julistanut että”Ihmiskunnan vapauden ja oikeudenmukaisuuden ainoa todellinen vastaus ja ainoa todellinen toivo on kansallissosialismi”.
En sitten tiedä jakoiko esim. Lahden Rajat kiinni-mielenosoituksessa kyseisen ”aktivistin” rinnalla puhunut perussuomalaisen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Koskinen tämänkin mielipiteen.
Sinänsä on huolestuttavaa että viime aikoina kivien alta on alkanut tulla esiin kaikenlaista äärioikeistolaista vipeltäjää. Kansallinen vastarintaliike, Combat 18 (eli ”Taistelu Adolf Hitler”), Ku Klux Klan ja uusi Lapuan Liike – nähtävästi kaikenlaisten terroristijärjestöjen nimiin esiintyminen on nyt kuuminta hottia, ainakin jos samalla voi heiluttaa Suomen lippua. Tyhmempi voisi ihmetellä että onko tämä kaikki nyt ihan laillista, mutta kaikesta päätellen poliisi ja oikeuslaitos on sitä mieltä että toki isänmaallisten ihmisten pitää saada mieltä osoittaa. Jopa vuosien mittaan jo melko vaikuttavan rikosrekisterin keränneen Kansallisen vastarintaliikkeen osalta viranomaiset, kokoomuslainen sisäministeri ja perussuomalainen sisäministeri näyttävät katsovan että enempi puuttuminen ei ole tarpeen.
Kun Harjavallassa Combat 18 halusi tulla pakolaiskeskuksen pihaan uhoamaan, turvapaikanhakijoiden ja paikkakuntalaisten jalkapallopeli keskeytettiin tämän tärkeämmän ohjelman tieltä. Kun Lahdessa valkokaapuinen herrasmies ystävineen julisti suomalaisuuden ilosanomaa kiviä ja räjähteitä heittelemällä, poliisi antoi tilanteen jatkua tuntikausia tyytyen sakottamaan paria innokkainta”räjähdysaineiden varomattomasta käytöstä” ja ”järjestysrikkomuksesta”. Ja vaikka lauantaina Helsingissä onnistui pidättämään kuusi fasismin vastaista mielenosoittajaa, ilmeisesti niitä ”maahanmuuttokriittisiä” kunnon kansalaisia jotka hyökkäsivät Rajat kiinni-mielenosoitusta seuranneen toimittaja Micke Brunilan kimppuun ei ole vieläkään saatu kiinni.
Tietenkin muistamme että poliisi toki on onnistunut esim. rynnäköimään anarkistien vappukokoontumiseen ”tilanteen vaatimalla tavalla" ja ottamaan kiinni toista sataa ihmistä koska ”järjestäjät eivät suostuneet neuvottelemaan tapahtumien kulusta etukäteen.” Mut hei, anarkistit, niillähän ei varmaan ollut edes Suomen lippua.
Pääasiallinen reaktio tästä kaikesta näyttää keskittyvän siihen pitäiskö valkokaapumiestä sakottaa Suomen lipun häpäisystä, koska pahvinen tötsä, vähän noloa ja miten tuo Suomi-kuvakin ulkomailla. Se että kivien heittely on äkisti lakannut olemasta väkivaltainen mellakka johon poliisin tulisi puuttua, ei nähtävästi kiinnosta juuri ketään. Odotamme kai seuraavaksi että Kouvolan polttopullon heittäjää sakotetaan lopulta luvattomasta avotulen teosta.
Kaikesta tästä huolimatta merkittävin oikeistoradikaali uhka ei taida sittenkään piillä näissä varsinaisissa äärioikeistoryhmissä, jotka mekastamisestaan huolimatta ovat varsin pieniä. Ei, suurimman uhkan taisi sanallistaa Teuvo Hakkarainen joka totesi Torniossa että ”Perussuomalaiset eivät voi Hakkaraisen mukaan harjoittaa haluamaansa politiikkaa, koska kansainväliset sopimukset ja perustuslaki estävät sen.” Jos kysymys olisi pelkästään perussuomalaisista, ongelma olisi pienempi, mutta sama ongelma näyttää olevan muillakin hallituspuolueilla. Kokoomuksen sisäministeri Orpo ehätti esim. elokuussa toteamaan turvapaikanhakijoiden vastaanottorahan laskemisen olevan perustuslain vastaista. Kolme viikkoa myöhemmin hän kuitenkin jo muun hallituksen rinnalla ilmoitti kannattavansa sen laskemista. Peruslakiasiantuntijat ovat lytänneet hallituksen maahanmuutopoliittiset päätökset melko jyrkästi, mutta nähtävästi se ei tuntu tahtia haittaavan.
Hallituksen suunnitelmat perustuslain ja ihmisoikeussopimusten sivuuttamiseksi eivät tietenkään koske vain maahanmuuttoa. Vaikka ”epäkansalliset ainekset” ovat olleet oikeistoradikaalien perinteinen vihollinen, niihin on tyypillisesti sisällytetty mm. itsenäinen ay-liike ja niin nytkin. Hallituksen suunnittelemat työmarkkinalakiesitykset ovat vuosikymmeniin rankin yritys hyökätä ay-likkettä ja sen sopimusvapautta vastaan. Toimien yhteensopivuus on jälleen kerran äärimmäisen kyseenalainen niin perustuslain kuin kansainvälisten sopimusten kannalta, mutta hallituksen henki on kuin Lapuan liikkeellä konsanaan: ”me teemme mitä tahdomme”.
Eikä hallituksen törmäyskurssi perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kanssa toki tähän lopu. Hallituksen leikkauspolitiikkaa on jo ihmetelty perustuslakiin ja ihmisoikeussopimuksiin kirjattujen perusoikeuksien sivuuttamisesta. Uudella tiedustelulailla halutaan jyrätä perustuslaillinen yksityisyyden suoja ja korvata edellytys konkreettisesta rikostutkinnasta yleisellä ”kansallisella turvallisuudella” joka voi viime kädessä taipua yleisperusteluksi lähes mihin tahansa, esim. poliittisten toisinajattelijoiden intensiiviseen urkintaan. Kuinka pitkälle hallituksen into perustuslain ja ihmisoikeuksien romuttamisessa jää nähtäväksi. Kovin hyvää ei lupaa Sipilän julistus”poikkeuksellinen aika vaatii poikkeuksellisia toimia”.
Jos on veikattava lähteekö Sipilän hallitus todella ajamaan sellaisia poikkeustoimia joilla nykyinen perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset romutetaan, arvelen että lopulta rahkeet loppuvat kesken. Mutta sinänsä näyttää ilmeiseltä että koko nykyisen hallitus haluaisi toteuttaa politiikka joka on pahasti ristiriidassa perustuslain ja ihmisoikeussopimuksien kanssa. Tässä mielessä hallituksemme kokonaisuudessaan on oikeistoradikaali tavalla jota ei ole nähty vuosikymmeniin. Ja kun nyt vaatimukset perusoikeuksien romuttamisesta kilpailukyvyn ja kansallisen turvallisuuden nimissä on nostettu politiikan keskiöön, voi olla että niille lopulta löytyy myös toteuttaja.
Sinänsä ajatus Kokoomuksesta ja Keskustasta puolueina jotka toteuttavat oikeistoradikaalin kumouksen Suomessa, ei historian valossa ole kaukaa haettu. Kun Suomeen perustettiin Euroopan ensimmäiset keskitysleirit 1918, hallituksessa istui Keskustapuolueen (ja osin myös Perussuomalaisten) edeltäjä Maalaisliitto, sekä Kokoomuksen edeltäjä Suomalainen puolue. Kun Lapuan liike muilutti vuonna 1930 vasemmiston kansanedustajia perustuslakivaliokunnan istunnosta, Maalaisliiton ja Kokoomuksen johtama hallitus reagoi pidättämällä 23 vasemmistolaista kansanedustajaa ja asettamalla nämä syytteeseen maanpetoksesta. Ja vaikka nykyisellä Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole halua lakkauttaa Kansallista Vastarintaliikettä, ne toki lakkauttivat samana vuonna 1930 silloisen keskusammattiliiton Suomen Ammattijärjestön kaikkine jäsenjärjestöineen.
Kun Itä-Karjalan ”epäkansallinen väestö” päätettiin sulkea keskitysleiriin 1941, Kokoomus ja Maalaisliitto olivat toki silloinkin hallituksessa. Tietysti pisteenä i:n päälle, pääministerinä ja presidenttinä tuolloin toki toimivat liberaaliksi määritellyn Edistyspuolueen edustajat (Rangell ja Ryti).
Joten onko siis ihme että kun telttoihin majoitetut turvapaikanhakijat, joilta normaali työnteko on kielletty, saavat pienimmillään 3 euron vastaanottorahaa/päivä, hallituspuolueet haluavat selvittää kiireesti miten tätä summaa voitaisiin alentaa ja miten turvapaikanhakijat voitaisiin ”velvoittaa” töihin. Sitten ei puutukaan enää kuin poistumiskielto ja piikkilangat - turvapaikanhakijoiden oman turvallisuuden nimissä, totta kai. Koska pakkotyö ja keskitysleirit – suomalaista kuin Koskenkorva. Maassa maan tavalla!