Kansanpuolue on rikkaus, ei hidaste. Keskustan kenttäkoneistoa on pidetty ylivertaisena muihin puolueisiin verrattuna. Keskustan valta kunnallinen jäsenmäärä on moninkertainen ja toimintaa on joka puolella Suomea.
Keskusta-ajattelijat varmasti vielä muistavat, kuinka otimme lakit pois päästä ja lähdimme nöyrästi kädet savessa yhtenä kansanliikkeenä kasvattamaan aatepääomaa ja uudistusohjelmaa suurella sydämellä aina kevään eduskuntavaaleihin saakka. Yhteisen urakan päätteeksi ei ole kohtuutonta vaatia, että keskustan kentän vastuunkantoon ja järjen ääneen luotetaan kaikissa päätöksenteon vaiheissa.
Edellisillä Keskustan pääministerikausilla 2003–2011 puoluetta jatkuvasti uudistava ohjelmallinen työ surkastui lähes olemattomaksi. Pahimmillaan puolueen tavoitteet ammennettiin ministeriöiden hallintokoneistoista, josta ne vietiin läpi poliittisen päätöksentekokoneiston ilman sen syvällisempiä arvokeskusteluja tai puoluehallituksessa käytyjä pohjustuksia. Koska virheistä on opittava, edellisen pääministerikauden asioista vietettiin useita palauteiltoja ja vaalitappiota analysoitiin tarkasti vaalitappion jälkeen 2011.
Vanhoihin virheisiin ei ole enää varaa kompastua vaan alueellisesti rikasta ja rakasta kansan ajattelua tulee vaalia erityisesti vaikeiden päätösten edessä. Vuoden 2011 työkirja tulee taas ottaa käteen ja tarkastella toimintaa taukoamatta suurennuslasilla. Puolueen aktiiviset jäsenet ovat valtavan ahkeria ja valmiita käyttämään tunteja laskematta arvokasta vapaa-aikaansa aatteen puolesta työskentelemiseen. Kansanliikkeessä tulee säilyä mahdollisuus aitoon vaikuttamiseen, eikä vain vaalityön tekemiseen.
Kansanedustajan tehtävä on perustuslain mukaan edustaa valtiopäivillä Suomen kansaa ja tämän asioita. Ministerin tehtävä on sama, mutta vielä painavampana. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos sektoriministereille annetaan suvereeni valta päättää oman hallinnonalansa asioista, tulee kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ministerivalintoihin kasvattaa. Koska byrokratian ääni ei voi milloinkaan voittaa kansan ääntä, tulisi puolueen puheenjohtajien ja kansanedustajien lisäksi myös ministerit valita demokraattisten vaalien kautta. Tällöin ministerivalinnoissa korostuisi kentän näkemys, aidot aatteet ja ajatukset, alueellinen tasa-arvo ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Samalla ministerit saisivat vaalien kautta annetun mandaatin politiikanteolle nykyistä paremmin sekä mahdollisuuden kertoa ajatuksiaan julki. Ministerivaalien luonteva paikka keskustapuolueen kentällä olisi itsestään selvästi puoluevaltuusto, jonka roolia puolueen päätöksenteossa tulisi muutenkin lisätä.
Ministerivaalien vaatimisen lisäksi on myös ajankohtaista kysyä tällä kertaa ajoissa: Mitkä ovat ne foorumit, joilla keskustan kaikki jäsenet mukaan lukien nuoret ja opiskelijat saavat äänensä parhaiten kuuluviin? Opiskelija- ja nuorisojärjestöillä on keskustassa paikka päätöksenteon sydämessä paremmin kuin missään muissa puolueissa, mutta nopeatempoinen politiikka tuntuu usein vaientavan kansanjärkeä.
Puoluedemokratian toteutumisen kannalta on äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota koko Suomen lisäksi myös siihen oman kentän hiljaisimpaan puurtajaan, jolla on vuosien kokemus ja viisas näkemys sekä vielä rutkasti tulevaisuudenuskoa.