Vilkaisin aamulla älypuhelimeni näyttöä ja sydämeni pomppasi kurkkuun. Toimittajaystäväni oli lähettänyt facebookin keskusteluun videon, jossa bussi ajaa porteista Lahden Hennalan varuskunta-alueelle. Kuuluu ja näkyy räjähdyksiä. Ystäväni huudahtaa yllätyksestä. Video löytyy tästä twiitistä https://twitter.com/ErnoLaisi/status/647166151953354753
Lahden mielenosoittajat vastustivat turvapaikanhakijoiden sijoittamista Hennalaan. He heittelivät myös ulkopuolisia kivillä ja kaljatölkeillä. Yksi mielenosoittaja oli sonnustautunut Ku Klux Klan-asuun. Sodan keskeltä paenneet ihmiset ovat saapuneet sisäisen hämmennyksen tilassa olevaan valtioon.
En tiedä olenko tässä yksin, mutta rasismin suhteen koko hallituksella on jonkinmoinen retorinen ongelma. Rasismi tuomitaan, sitten kiiruhdetaan puolustamaan jonkin sortin tervettä kritiikkiä ja ylistetään kultaista keskitietä. Samalla moni aidosti rasistinen toimija käsittää kuuluvansa juuri tähän tervettä kritiikkiä esittävien ryhmään ja ajattelevansa maamme parasta.
Mikä on rasismin ja suvaitsevaisuuden välinen kultainen keskitie? Vai ovatko termit osittain päällekkäisiä? Voiko maahanmuuttokritiikkiä käyttää kiihottamiseen kansanryhmää vastaan? Tuen tarjoaminen maahanmuuttokritiikille muistuttaa pahimmillaan tulitikkujen luvutusta pyromaanille.
Tekojen tasollahan hallitus on osoittanut mitä suurinta solidaarisuutta turvapaikanhakijoita kohtaan: Juha Sipilä on luovuttanut kotinsa turvapaikanhakijoille. Hallituksen puheenjohtajakolmikko on tuominnut väkivallan ja rasismin. Perussuomalaisille on kuitenkin ollut tärkeää antaa retorista liikkumavaraa ja tähän liittyy myös tyhjän äänestäminen EU-kokouksessa, jossa äänestettiin turvapaikanhakijoiden jakamisesta EU- maiden kesken. Tyhjää äänestettiin siitä huolimatta että Suomi (hallituksen enemmistö) periaatteellisesti kannattaa taakanjakoa EU:n sisällä.
Kuvioon liittyvät myös köyhien toimeentuloon liittyvät leikkaukset ja työelämän kiristykset. Nopea yhteenlasku - tai tässä tapauksessa vähennyslasku - asettaa kantaväestön ja lisääntyvän turvapaikanhakijoiden joukon toisiaan vastaan. Kun suomalaisilta leikataan, ja samaan aikaan otetaan kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita, on hämmennys kansan syvissä riveissä melkoinen. On helppo antaa alkukantaisille tunteille valtaa.
Näiden tekijöiden valossa ymmärrän, mitä Juha Sipilä tarkoittaa sanoessaan, että turvapaikanhakijatilanne alkaa olla taloutta visaisempi ongelma. Äärioikeisto ja rasistiset teot ovat lisääntyneet. Toivon päättäjillemme viisautta siinä, etteivät rohkaisisi vahingossakaan maahanmuuttokriitikoita rasismiin. Tämä koskee erityisesti perussuomalaisia.