Keskusta edeltäjineen on aina käyttänyt hyväkseen uskontoa. Ei terveitä kristillisyydestäkin tunnettuja arvoja vaan haisevaa valeuskonnollisuutta. Jokainen KEP-vaikuttaja (miehiähän he ovat) turvautuu pappishabitukseen, pappisnuottiin, papillisiin ilmeisiin ja eleisiin ja opittuun ja vasiten omaksuttuun papillis-isälliseen rooliin.
Juha Sipilä edeltäjineen ja aikalaisineen ei ole ainoa tällä asialla. Muutkin oikeistolaiset – keskustahan on nykyään oikeistoa – tunnetaan samoista keinoista ja asenteista. Lahtarit ja Lapuan liike eivät olisi menestyneet ilman pappien ja kirkon tukea ja klerikaalisuutta. UKK on yksi osa tätä ketjua. Hänhän on oma luomuksensa ja äärioikeistolaisen ja samalla keskustalaisen militarismin ja kovan puolueellisuuden tuote. Niin kuin hän henkilöi sitä, se otti hänet roolihahmokseen. Sitä osoittaa se, että häntä käytettiin keulassa vielä silloin, kun hän oli sairas ja toimintakyvytön. Linja lahtareista, Lapuan liikkeestä ja UKKsta SSS:ään on katkeamaton. Oli puolueen ja aatteen nimi mikä milloinkin.
- Oliko sattuma vai johdatusta, kun Matti Vanhanen juuri eräitten vaalien alla osui puhujamatkallaan Jyväskylän ydinkeskustassa samaan paikkaan kuin Britanniasta vierailulla ollut suuri pelastusarmeijan soittokunta. Mummoja oli kuulolla pilvin pimein, ja hereinä virtasivat vedet heillä silmäkulmista.
Kaikki nämä velikullat käyttävät saarnaajien ja maallikkosaarnaajien sanontoja ja retorisia tehokeinoja. Niitähän ovat mm. samat lauserakenteet, toiston eri muodot, parallelismi, sanojen samanalkuisuus, jyrkät vastakohdat, pelottelu, asettuminen ainoaksi oikeaksi auktoriteetiksi ja tuleminen kuulijan lähelle. Kun uskottavuus on saavutettu, sanoma voi olla mikä tahansa.
Tästä on kaunokirjallisuudessa kosolti esimerkkejä. Yksi niistä on Aapelin Siunatussa hulluudessa. Huijaava, koijaava, puijaava, rikollinen ja kepulikonsteilla syyn toisille vierittävä maallikkosaarnaaja on tyypillinen pappiskeinoista hyötyvä vaikuttaja. Ks. Areenasta http://areena.yle.fi/1-42828
Olen kirjoittanut näistä asioista kymmeniä kertoja eri yhteyksissä kymmenen vuoden kuluessa, myös Uudessa Suomessa. Viimeksi viime viikolla. Tiedemiehenä olen tarkkaillut 40 vuotta, miten KEP käyttää uskontoa hyväkseen. DantenJumalaisen näytelmän keinojakin se hyödyntää, ihan niitä samoja, joilla Aleksis Kivi leikitteli.