Olin tipahtaa tuolitani luettuani, kuinka Keskustan kansanedustajat Mikko Kärnä ja Juha Pylväs syyttävät Suomen Pakolaisapua ”jeesustelusta” ja ”disinformaation jakamisesta”.
Tämä uusin pakolaisiin kohdistuva ala-arvoinen hyökkäys sai alkunsa Pakolaisavun korjattua Perussuomalaisten Juha Eerolan sinnikkäästi julkisuudessa esittämän väittämän siitä, että Välimeren kautta Eurooppaan suuntautuva maahanmuutto olisi vain kiihtymässä. Pakolaisavun käyttämien, UNHCR:n tilastojen mukaan kun suuntaus on juuri päinvastainen ja on laskenut jopa 60%.
Samaiset tilastot myös osoittavat, että suurin osa pakolaisista tulee nimenomaan aseellisista konfliktista kärsiviltä kriisialueilta. Keskustan kansanedustajakaksikko on kuitenkin sitä mieltä, että Suomen pakolaisapu yrittää piilotella totuutta. Kärnä jopa toteaa, että ”Välimeren ylittävät ihmissalakuljettajien uhrit eivät pääsääntöisesti ole kansainvälisen suojelun tarpeessa”.
Totuus tässäkin asiassa on kuitenkin se, ettei Kärnällä, sen kummemmin kuin kellään muullakaan ole mitään mahdollisuuksia tuota tietää. Ne pakolaissopimukset, joiden osallinen Suomikin on, määrittävät, että kenellä tahansa on oikeus hakeutua turvaan, anoa turvapaikkaa ja saada asiassaan oikeudenmukainen käsittely. Jokainen hakemus käsitellään yksilöllisesti ja vasta sen myötä selviää, mikä kunkin tilanne on.
Edustin vuonna 2009 Keskustaopiskelijoita Suomen pakolaisavun hallituksessa. Jo silloin minulle tuli selväksi, kuinka asiantuntevia Pakolaisavun työntekijät ovat. Se, että heitä kutsutaan jeesustelijoiksi kertoo mielestäni vain sen, miten hyvin he ovat tehtävästään selvinneet. Nimenomaan oikeudenmukaisuutta ja heikompien asiaahan se Jeesuskin puolusti.
Kärnältä ja kumppaneilta tuntuu taas unohtuneen, että maailman yli 21 miljoonasta pakolaisesta kaikki eivät suinkaan ole tulossa tänne meidän hyvinvointiamme järkyttämään. Suurin osa heistä jää nimenomaan sinne konfliktialueelle ja naapurimaihinsa.
Kymmenen valtiota maailmassa kantaa vastuun yli puolesta maailman pakolaisista. Yksikään näistä maista ole Euroopassa. Eivätkä ne missään nimessä ole sieltä vauraimmasta päästä: 56% maailman pakolaisista isännöivän 10 maan yhteenlaskettu bruttokansantuote on nimittäin vain 2,5% koko maailman BKT:sta.
Pakolaisten tuloa Eurooppaan vähennetään tietysti lähtömaiden oloja vakauttamalla. Työkaluja tähän ovat mm. kaupankäynti maiden kanssa sekä osaamisen vieminen niihin; esimerkiksi demokratia-ja tasa-arvokehityksen tukemiseen. Ja tässä jos missä on pitkäkestoinen sitoutuminen avainasemassa.
Ranskan elittijoukkojen apuunhälyttäminen pakolaisten pysäyttämiseksi jo Pohjois-Afrikkaan on mielestäni aivan liian raju toimenpide. Kyseessä ovat kuitenkin ihmiset, jotka tulisi nähdä nimenomaan ihmisinä eikä numeroina. Hätää kärsiviä, lapsia, naisia, sairaita, vanhuksia. Ihmisiä – ihan niinkuin sinä ja minä.
Ihmissalakuljetus pysyy voimissaan niin kauan aikaa, kun me Välimeren tällä puolen suljemme pakolaisilta lailliset ja turvalliset reitit. Eivät Pohjois-Afrikan maat yksinään saa ilmiötä pysäytettyä, eikä se erityisemmin edes heidän ongelmansa ole.
Siihen tarvitaan myös meidän panostamme. Siitä olen Kärnän kanssa samaa mieltä, että vastenmielinen tämä ilmiö on. Jokainen tuhansista Välimeren ylityksellä henkensä menettäneistä ihmisistä on liikaa.
Kärnän peräänkuuluttamat ”yhdessä etsittävät kestävät ratkaisut tilanteen ratkaisemiseksi” kuitenkin kuulostavat siltä samalta, mitä tähänkin saakka on tehty: ongelmien sysäämiseltä pelkästään Pohjois-Afrikan ja etenkin Libyan niskoille. Eivät maat, etenkin heidän oman tilanteensa ollessa mitä on, tule ilmaiseksi meitä auttamaan. Kuten Turkin tapaus osoitti, on perusteltua myös kysyä, ovatko heidän vaatimuksensa sellainen hinta, johon meillä on varaa?
Kärnä ehdottaa esimerkiksi Tunisiaan tai Marokkoon perustettavia pakolaisleirejä, joissa ”turvapaikkaprosessit voitaisin laittaa vireille”. Kun jopa perheenyhdistämisprosessiä kiristetään jatkuvasti koko ajan mahdottomammaksi, olisi sinänsä kiinnostavaa kuulla, miten Kärnä näkee tämän käytännössä toteutettavan? Nykyisellään kun turvapaikkaa on mahdollista hakea vain kohdemaassa fyysisesti oleskelemalla.
Kuka turvapaikkaprosessia siellä valvoisi? Loisiko jokainen maa sinne oman Migrin haarakonttorinsa? Tässä ehdotuksessa ”kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat jaettaisiin Eurooppaan”. Kärnältä ja Pylväältä unohtuu kuitenkin myös se, että pakolaisleirit ovat jo nykyisellään täynnä ihmisiä, joille ei vastaanottajia Euroopasta esimerkiksi pakolaiskiintiöissä löydy.
Kriisien ja konfliktien lukumäärän kasvaessa niin kasvavat myös niitä pakenevien ihmisten määrä. Tämä ei kuitenkaan näy pakolaiskiintiöissä. Mm. Suomen kohdalla on se kahtena viime vuonna noussut 750:stä vain muutamalla sadalla. Yhtenäkään vuonna tilastojen alkamisesta lähtien ei koko kiintiötä ole muuten edes täytetty. Huomionarvoista on, että kuntapaikkojen puutteessa ovat jopa hätätapauksiksikin luokitellut tapaukset joutuneet odottamaan maahanpääsyään jopa vuosia.
Kääntämällä selkämme ongelmille, sysäämällä ne jo valmiiksi hauraiden toimijoiden niskoille ja ja pesemällä kätemme niitä ylläpitävistä mekanismeista emme tule ratkaisemaan mitään. Ja niitä ratkaisuja tilanteeseen tarvitaan ihan epäilemättä.
Kestäviä ja kauaskantoisia, mutta myös vastuullisia ja humaaneja. Ja kyllä sille jeesustelullekin aina paikkansa on.