Maakuntauudistus on puhututtanut hiemankaan politiikasta kiinnostunutta kansaa pitkin kuluvaa vaalikautta. Uudistus on paikallaan, mutta mitä keskusta viime kädessä meinaakaan? Kimmokkeen kysyä tätä kysymystä sain Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokan vastineesta Iltalehdessä 3.8. julkaistuun blogiin, jossa arvuuteltiin, että keskusta puuhaa uutta valtion ympäristökeskusta ja vetää valtaa sittenkin pois maakunnista. Pokka vahvisti epäilyksen todeksi.
Pääministeri Sipilä pudotti ministereiden määrää ja yhdisti maa- ja metsätalouden sekä ympäristöasiat yhden ministerin, hoidettavaksi. Tätä ei ole syytä sen enempää pyöritellä tällä erää, mutta todettakoon se, että salkku on painava. Useat (tämänkin) ministeriön alaiset kysymykset vaativat kansallista tarkastelua, mutta varsin moni asia ja kysymys kumpuaa maakunnista, joille valtaa ja vastuuta ollaan maakuntauudistuksen myötä antamassa. Vai annetaanko sittenkään?
Pokka kirjoittaa vastineessaan, kuinka työn alla on monialainen valtion virasto, jolle kuuluisi muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutustoimen, kouluttaja- ja kilpailuhallinnon sekä työsuojelun tehtäviä. Lisäksi virastolle kuuluisi ympäristöhallinnan lupa-asioita, ympäristövalvontaa sekä luonnonsuojelua. Kaikki nämä toimet koottaisiin siis yhden valtion viranomaisen alle. Nähtäväksi jää, millainen mammutti tömistelee pian maakunnissa?
Valtiollinen ohjaus on tarpeen monin osin, mutta kehitys vaikuttaa vetävän mattoa alta maakuntauudistuksen alta. Maakuntauudistuksen keskustalainen desentralisaatio jää korulauseeksi, mikäli valtiollisen keskushallinnon rooli kasvaa ja ministeriö luo mammuttiorganisaatiota tehtävien hoitoon.
Millaista valtaa maakuntiin jää, mikäli näinkin merkittävät asiat kootaan ministeriön alle? Ollaanko nyt luomassa aitoa aluehallintoa vai sittenkin alueen hallintoa ylhäältä käsin? Maakuntauudistus herätti luottamusta, mutta mikäli kaavailtu organisaatio toteutuu esitetyssä laajuudessaan, on maakuntien luottamus taas menetetty ja monet virat mitätöity.
Pääministeripuolueena keskusta pystyy halutessaan luomaan aitoa alueellista itsehallintoa – ja yhtä lailla se kykenee keskittämään hallintoa.