Tämänkertainen YLE:n kannatuslukugallup on pitkästä aikaa sellainen, joka ei salli SDP:n kieriskellä tyytyväisyydessä, koska ero Keskustaan on revennyt ja Kokoomus on myös porhaltanut ohi, jälkimmäisenä mainittujen menestyessä hallitusvastuustaan huolimatta. Tämä laittaa pohtimaan, onko joitakin asioita, joissa Keskusta ja Kokoomus olisivat viime aikoina onnistuneet hyvin ja onko jotakin, jonka SDP olisi voinut hoitaa paremmin.
Keskusta ei ole viime aikoina profiloitunut mistään suuremmasta saavutuksesta tai ministerikierrätyksistä, ilmeisesti sen kannatusta pitää yllä Perussuomalaisten romahduksen jäljiltä jäänyt "yksinoikeus" toimia haja-asutusalueiden ja pohjoisten maakuntien edunvalvojana liikaa urbanismia vastaan. SDP:lle tässä on jonkin verran opittavaa, koska esimerkiksi koko maan asioihin vaikuttavat pääkaupunkiseudun kunnallispolitiikassa kerätyt irtopisteet voivat koitua kannatukselle vahingoksi muualla Suomessa. Näin erityisesti, mikäli maakunnissa koetaan pääkaupunkiseudun onnistuvan haalimaan suhteettoman suuren osuuden liikenneinframäärärahoista ja sitä rehvakkaasti pääkaupunkiseudun valtuustoissa tuuleteltaisiin.
Kokoomus on uudistanut profiiliaan vaihtamalla puheenjohtajaa ja jakamalla ministerinsalkkujakin uudelleen. Uusi puheenjohtaja Petteri Orpo on joidenkin enemmän Elina Lepomäkeä kannattaneiden kokoomuslaisten suureksi harmiksi, mutta ilmeisesti kuitenkin kannatuskehityksen kannalta oikeaoppisesti pehmustanut puoluettaan vasemmalle päin "työväenpuoluemaisempaan" suuntaan. Nyt kun Kokoomus on hallituksessa, tällaista "työväenaatteistumista" ei toki voi käyttää pelkästään vaalitäkynä, vaan sen on näyttävä myös konkreettisesti hallituksen teoissa, muuten menee uskottavuus. Kokoomuksen tilannetta tältä osin helpottaa valtavasti työmarkkinaongelmien rauhoittuminen vuoden takaisesta kun hallitus on omalta osaltaan vähentänyt pyrkimyksiä tehdä työvoimapoliittisia interventioita lainsäädännön turvin ilman kolmikantaista valmistelua. SDP lienee vastaavasti hyötynyt aiempina kuukausina siitä, että on voinut seurata kireää työvoimapoliittista tilannetta oppositiosta, mutta ei hyödy enää.
Aika ajoin nousee esiin ansiosidonnaisen työttömyysturvan ongelmia, jotka liittyvät siihen, että päivärahojen nostajat joutuvat tanssimaan nuoralla välttyäkseen putoamista mistä hyvänsä syystä yrittäjästatukselle ja siten menettämästä tukiaan jopa takautuvasti perittynä. Erityisesti itsensä työllistävät ja työ- ja laskutusosuuskuntien kautta operoivat joutuvat helposti vaikeuksiin eikä heidän työttömyysturvansa katsota monestikaan olevan asianmukaisessa kunnossa. Tämä voi jossakin määrin vaikuttaa SDP:n kannatukseen alentavasti. Itsensätyöllistäjien työttömyysturvan parantaminen konkreettisilla lakiehdotuksilla voisi kenties olla hyvä idea, mutta pykäliä sorvatessa on varottava haitallisia budjettivaikutuksia. Jatkossakin tarvitaan tietenkin järkevä rajanveto siitä, kuka oikeasti on yrittäjä eikä työntekijä, koska yritystoiminta työttömyyspäivärahojen avulla katsotaan kilpailua häiritseväksi tekijäksi. Perustulo voi myös tulla joillekin mieleen, mutta minun nähdäkseni SDP:n ei juuri nyt kannata lähteä sillä ratsastamaan, koska kyseessä olisi hyvin mutkikas sosiaalipoliittinen kokonaisuus ja siksi niin toimivan perustulomallin kehittäminen, jonka virheistä ja puutteista ei heti jäisi kiinni, on hankalaa.