Maamme nykyinen hallitus on lyhin mahdollinen s-ketju. Kuitenkin sen johtama liikevaihto on reilusti suurempi kuin liikemaailmassa toimivan varsin pitkäksi venyneen kaimansa. Kun on suuri budjetti, on myös raskaita ja vastuullisia asioita päätettävänä. Kreikka on jo kolmannen eduskunnan mieliharmina eikä loppua näy. Nyt on viimeinenkin tukipaketteja vastaan verbaalisesti niskuroinut puolue Perussuomalaiset virallisesti kesytetty zorbasta tanssivien kreikkalaisten pyramidihuijareiden tukijoukoksi.
Kokoomuksella ei tukipäätöksen teossa ollut nytkään suurempaa hätää. Eurooppalaiset suurpankit on pelastettu jo edellisillä tukipaketeilla, nyt on vain huolehdittava siitä että tavalliset kreikkalaiset joutuvat riittävän kovalle nälkäkuurille ja sitä kautta vähitellen pankeille uusia voittoja tuottaviksi kunnon kansalaisiksi. Hallituspuolueista kokoomuksen voi katsoa ideologiaansa nähden onnistuneen tukipolitiikassaan parhaiten. Pankkien omistajat on pelastettu.
Keskustalle Kreikka on monisäikeisempi asia. Mari Kiviniemi joutui menemään vuoden 2011 eduskuntavaaleihin lyhyen pääministerikauden jälkeen täysin valtiovarainministeri Jyrki Kataisen klaanin aivopesemänä ja tukipolitiikan myötäilijänä josta oli seurauksena rökäletappio. Puolueen poliittista tilannetta löydettiin korjaamaan Juha Sipilä, joka erilaisine kakkaroineen nosti puolueen kannatuksen sille tyypilliselle tasolle. Tukipaketteihin on jo totuttu ja Sipilä päässee hallituksen päätöksestä helpommalla kuin Kiviniemi aikoinaan.
Perussuomalaisten tilanne on kokonaan toinen. Se on profiloitunut kovana tukipakettien vastustajana, joita puolue ei puheenjohtaja Timo Soinin suulla sanottuna tule missään olosuhteissa hyväksymään. Ministerinposti ja ministeriauton pehmeä takapenkki miellytti kuitenkin sitä myymättömäksi sanottua ruumiinosaa kuitenkin niin paljon että mieli yläpäässäkin muuttui. Eihän tämä ensimmäinen asia ollut jossa näin kävi, eikä varmaan viimeinenkään. Ministerinpalkalla sietää ehkä enemmän henkistä epämukavuuttakin kuin opposition kansanedustajana.
Hallituspolitiikan tappiot on Perussuomalaisten korvattava muualla, abstraktimmeissa asioissa. Viimeisen viikon aikana on ollut esillä ainakin viisi ämmää, eli m-alkuista asiaa joilla puolue on halunnut häivyttää ikävät hallituksessa tapahtuneet asiat.
Monikulttuurisuus, jonka sisälle rasismi nykyretoriikassa kätkeytyy.
Maahanmuutto, pidempiaikainen puheenaihe joka nimikkeenä on jo melko kulunut.
Muslimit, nuo eksoottiset otukset joiden naispuoliset edustajat PS:n varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen haluaisi riisua ja kieltää omaehtoisen pukeutumisen.
Moskeija, jonka ympärillä epätotuuksien viljely on todella vauhdissa. On jopa väitetty, että rakennukselle annettaisiin tontti ilmaiseksi. Väitteellä ei virkamiestahon mukaan ole totuuspohjaa.
Media, jota on haukuttu puoluekokouksessa monella PS:n johtoon kuuluvan henkilön suulla ja julkisuudessa muuten vielä erikseen. Pitkälti yksilöimättömänä haukut ovat osuneet niin yritysten asiakaslehtiin, paikallisradioihin kuin pieniin paikallislehtiinkin valtamedioiden lisäksi. Lakimieheen turvautuminen kertoo paniikista ja/tai hillittömästä itsetehostuksen tarpeesta.
Kolme ässää, viisi ämmää. Kovia pelejä pokerissa, mutta kestääkö hallitus kaikki nokitukset? Sote ja lähestyvät kevään 2017 kunnallisvaalit lisäävät paineita vähän joka leirissä.