Suomen keskustan kunniapuheenjohtaja, viiden hallituksen ministeri, kansanedustaja viidellä vuosikymmenellä sekä valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen on eittämättä tehnyt poliittisen uransa erikoisimman siirron perustamalla uuden puolueen. Kansalaispuolueen tarkoituksena on puolustaa Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta, se onkin nähtävä vastavoimana hallituksen harjoittamalle Eurooppa-politiikalle. Myös Keskustan lipuminen pois alkiolaiselta linjalta on nähtävänä yhtenä vaikuttimena Väyrysen ratkaisussa.
Ideologisen ristiriidan lisäksi Paavo Väyrysen päätöksessä on selkeästi valtapoliittisia syitä. Kunniapuheenjohtaja kokee jääneensä sivuraiteille kun Juha Sipilä ei huolinut häntä uuden hallituksensa ministeriksi ja yhteydenpito on katkennut täysin. Näistä tapahtumista Väyrynen on varsin harmistunut ja purkanut tuntojaan vastailmestyneessä kirjassaan "Eihän tässä näin pitänyt käydä." Suosittelen ostamaan ja lukemaan jos väyrysläisyys kiinnostaa.
On mielenkiintoista nähdä tuleeko Väyrysen Kansalaispuolueesta ilmiö ja puoluekentän kiintotähti vai jääkö se alaviitteeksi Suomen poliittisessa historiassa.
Keskustalle Paavo Väyrysen lähtö on kova pala monessa suhteessa. Hänellä on paljon uskollisia kannattajia ja hänen presidentinvaalikampanjansa 2012 avusti huomattavasti Keskustan nousua Suomen suurimmaksi puolueeksi ja vaalivoittoon edellisissä eduskuntavaaleissa. Onko vaarana, että Keskusta hajoaa? Mahtuuko perinteinen alkiolainen maalaisliittolaisuus yhteen modernin ja liberaalin Keskustan kanssa? Ovatko Väyrysen tukijat lojaaleja hänelle vai puolueelle?
Perussuomalaisten kannalta Väyrysen ratkaisu ei voi tulla huonompaan aikaan. Alle 10 prosenttiin painunut kannatus ja takinkäännökset ovat vähentäneet puolueen vaikuttavuutta. EU ja euro kriittinen puolue on naitettu hiljaiseksi hallitusyhteistyössä ja Väyrysen uusi puolue tarjoaa näin Perussuomalaisten pettyneille kannattajille uuden väylän vaikuttaa. Kansalaispuolue saattaa myös onnistua houkuttelemaan suojiinsa pienpuolueiden toimijoita, jotka jakavat Väyrysen käsityksen Euroopan ja Suomen tilasta.
Paljon on kysymyksiä ja vastauksia on vähän. Yksi asia on kuitenkin selvä: tämä ei kuitenkaan ole 69-vuotiaan tervaskannon viimeinen näytös vaan Paavosta saamme kuulla vielä tulevaisuudessa. Ikä ei ainakaan ole este, valittiinhan Ronald Reagankin 69-vuotiaana Yhdysvaltain presidentiksi...