Tutustuin eilen, sateisena illanryökäleenä turkistarhaajan poikaan. Minun oli tarkoitus käydä vain yhdellä olusella Helsingin Kalliossa, jotta saan hieman liikuntaa. Ilta kehittyi lopulta kuitenkin pitkän kaavan mukaiseksi yllättävien kohtaamisten sarjaksi, jossa oli runsaasti myös elokuvallisia elementtejä. Kommunisti, persu, eläinoikeuspuolueen jäsen ja turkistarhaajan vesa sattuivat samaan pöytään ja ottivat mukavan illan muistoksi baarissa yhteiskuvan.
Millaista on elää turkistarhaajan poikana Suomessa, jossa suomalaisten enemmistö on kannattanut elinkeinon lopettamista jo vuosikymmeniä? Nuori mies kysyi minulta, että osaanko kuvitella, miltä tuntuu, kun kuusivuotiaana näkee televisiossa, kuinka omia vanhempia syytetään sarjamurhaajiksi. Varmasti traumatisoivalta. Pieni lapsi asettuu varmaan aina vanhempiensa puolelle, ellei häntä ole kohdeltu todella huonosti. Mutta eikö murrosiän kapinassa jo yleensä kyseenalaisteta monia vanhempien toimia ja ajattelutapoja? Varmaan koko toimeentulon lähteen kyseenalaistaminen on tietenkin vaikeampaa, jos turkistarhaus ei satu olemaan sivuelinkeino, kuten se yleensä nykypäivänä ilmeisesti on sen harjoittajille.
Minulle tässä kohtaamisessa oli avartavinta se, kuinka koin turkistarhauksen puolustajan voivan olla kuitenkin lämpimän, huomaavaisen ja älykkään. Ihmiselle voi kehittyä selvästi lapsuudessa jokin irrationaalinen pimeä puoli, joka on tavallaan erillään ihmisen muusta persoonasta. Tähän pimeään puoleen kuului tässä tapauksessa myös turkiseläinten demonisointi. Kun kysyin, että miten koiraan voi suhtautua eri tavalla kuin turkiseläimeen, niin sain painokkaan vastauksen, että turkiseläimet ovat petoja - koirat eivät. Entä sitten kissat - eivätkö kissatkin ole petoja? Ovatko petoeläimet jotenkin syyntakeisia ja ansaitsevat rangaistukseksi häkkielämän? Näitä kysymyksiä en enää esittänyt, koska aihe herätti miehessä voimakkaita puolustusreaktioita ja tunteita.
Jäin miettimään, että kuinka paljon kohtaamani nuoren miehen tiivis ketjupolttaminen johtui siitä, että hänellä oli turkistarhauksen taakka harteillaan. Mies kertoi saaneensa paljon "paskaa niskaansa" Kallion "punavihreässä kuplassa" taustansa vuoksi ja yllättäen tätä oli satanut myös hänen kotiseudullaan Länsi-Suomessa. Turkistarhaus on varmasti vahingollista turkistarhaajien lapsille ja vaikeuttaa heidän elämäänsä. Turkistarhaus on vahingollista myös monille nuorille, joille syntyy lapsuudessa tunnesiteitä eläimiin ja sitten he jossain vaiheessa törmäävät elinkeinoon, jossa eläin ei ole mitään muuta kuin hyödyke ja jonka tarpeista huolehditaan vain sen verran, että sen turkki kasvaisi hyväksi. Turkin hyvälaatuisuudella ei ole tutkimusten mukaan juurikaan tekemistä eläimen hyvinvoinnin kanssa - tämä lienee jalostuksen seurausta.
Kun itse näin nuorena aikoinaan Sari Sinikettu -dokumentin turkistarhauksen arjesta huusin ääneen, itkin ja raivosin itsekseni. Luulen, että sain siitä trauman, vaikka olin jo perehtynyt paljon tuotantoeläinten kohteluun maailmalla ja Suomessa. Nuoren elämä on tunnemyrskyisää, sydänsuruja ja itsetunnon kanssa kamppailua, sekä kovaa suorittamista hyvän tulevaisuuden eteen. Tässä rankassa elämänvaiheessa monelle avautuu sitten se ruma todellisuus ihmislajista, jota itse edustaa. Mitä herkempi nuori on ja mitä vahvemmat tunnesiteet eläimiin on muodostunut, sitä helpommin turkis- ja muiden tuotantoeläinten julma kohtelu aiheuttaa henkisiä vaikeuksia, kuten masennusta.
Valitettavasti keskusta ei välitä eläimistä, eikä sen koommin nuoristakaan. Se on mitä ilmeisimmin vesittänyt hallituksen hyvän tahdon eläinsuojelulain kehittämiseksi inhimillisemmäksi. Turkistarhaukseen ei hallitusohjelmassa esitetä puututtavan mitenkään. Tämä on ollut valtava pettymys eläinsuojelujärjestöille, kuten Animalialle. Syyllisiä ovat myös muut hallitusvastuussa olevat puolueet, kun eivät asettaneet asiaa kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissa. Vaikka pitäisi eläimiä arvottomina ja niiden kärsimystä mitättömänä, niin tämä on isku erityisesti myös nuorten naisten kasvoille.
Eläinten kohtelu on hyvin merkityksellinen yhteiskunnallinen asia. Etelä-Aasiassa syntynyt ja ihmiskunnan älykkäimpien kansojen keskuuteen valtauskonnoksi levinnyt buddhalaisuus korostaa eläinten humaania kohtelua keskeisenä hyvän elämän mittana. Ihmiskunnassa, joka pitää itsekkäästi vain oman lajinsa asioita tärkeinä edistää politiikassa ei ole mitään hienoa.