Keskusta on poliittinen kotini. Lähdin aikoinaan mukaan keskustanuoriin Vaalassa lukioikäisenä. Aloitin poliittisen vaikuttajatyön Kainuun nuorten piirin hallituksen varajäsenyydestä. Perustin omaan kotikuntaan nuorten paikallisyhdistyksen. Muutin 1999 Turkuun. Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteen maisteriksi. Kuljin keskustanuorten valtakunnallisissa tapahtumissa ja tulin valittua Nuoren Keskustan Liiton hallitukseen. Olin erittäin kiinnostunut ohjelmatyöstä ja teimme porukalla keskustanuorille uuden ohjelman ja Suomen ensimmäisen ruokapoliittisen ohjelman.
Keskustanuorissa toimin varapuheenjohtajana ja Pohjoismaiden Keskustanuorissa puheenjohtajana. Olin ehdolla kerran Europan parlamenttiin ja kaksi kertaa eduskuntaan. 2004 pääsin ensiyrittämällä Turun kaupunginvaltuuston. 3000 ääntä muualta muuttaneelle nuorella oli kova tulos 2007 eduskuntavaaleissa. 2007 keväällä työ vei Helsinkiin Suomen Kuntaliittoon, ja 2009 minut valittiin Vaalan kunnanjohtajaksi yhtenä kautta-aikain nuorimpana naisena.
Minulta on kysytty, miksi en ole lähtenyt eduskuntavaaliehdokkaaksi Oulun vaalipiiristä. Perheemme lapset ovat syntyneet 2011 ja 2013. Elämäntilanteet tuolloin eivät tukeneet ehdokkuutta. 2019 vaaleihin koin lähtemisen hankalaksi, koska olimme juuri muuttaneet Kuhmoon ja Oulun vaalipiirissä ehdokkaaksi hakeudutaan jäsenvaalin kautta. Ehdokkaana oli myös Kuhmon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuomas Kettunen. Tuomas teki näissä vaaleissa erinomaisen tuloksen ja on 1. varaedustaja.
Puheenjohtajakilpailun ehdokkuuden harkita tuli minulle itselleni yllätyksenä muiden pyynnöstä. Kun Annika Saarikko ilmoitti, että ei ole käytettävissä, kyselyjen määrä lisääntyi. Koin velvollisuudekseni aidosti harkita tilannetta. Koska hoidan kaupunginjohtajan virkaa, joka on hyvin täysipainoista ajankäytön suhteen, minulla ei ollut kevään aikana riittävästi mahdollisuutta pohtia asiaa ja käydä tarpeellisia keskusteluja teemasta. Toki osallistuin kahteen piirikokoukseen ja kirjoitin teemasta kaksi blogia, joista toisen kansanedustaja Mikko Kärnän kanssa Keskustan aatteesta. Nyt loman aikana minulla on ollut mahdollisuus jäsentää ajatuksiani. Olen lisäksi saanut käydä kymmeniä pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja teeman ympärillä.
Olen päätynyt esittämään ratkaisuksi sitä, että tuleva Keskustan puheenjohtaja keskittyisi kesään 2020 saakka puolueen johtamiseen. Hän mittauttaisi kannatuksensa uudelleen kesällä 2020 ja siirtyisi ministeriryhmän jäseneksi.
Tässä mallissa on haasteensa. Ensinnäkin, jos ehdokas on eduskuntaryhmän ulkopuolelta, syntyy kysymys kansan mandaatista. On kuitenkin niin, että puoluekokous valitsee itse itselleen puheenjohtajan. Mikään sääntö ei sano, että puheenjohtajan tulisi olla kansanedustaja. Näin vain on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut. Mandaatti haetaan siis jäsenistöltä, ei yksittäisen vaalipiirin äänestäjiltä.
Toinen haaste liittyy siihen, että eduskunta on paikka, jossa kansallinen poliittinen keskustelu käydään ja puheenjohtaja jäisi tämän debatin ulkopuolelle. Tämä on totta, mutta samalla on totta, että politiikan areenat ja tekotavat ovat merkittävästi muuttuneet. Johtaja itsessään on media jos osaa sen oivaltavasti hyödyntää. Viestinnällisesti onnistuakseen malli vaatii saumatonta yhteistyötä eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kanssa.
Kolmas kysymys liittyy ns. kaksilla rattailla ajamiseen, josta voivat syyttää muut hallituspuolueet. Tämäkin kysymys saadaan torpattua saumattomalla yhteistyöllä. Sen sijaan riskinä mallissa on tulevan puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän välinen luottamus ja tai paremminkin sen puuttuminen. Kuten myös ministeriryhmän ja puheenjohtajan välille mahdollisesti syntyvä jännite. Puolueen ollessa kannatukseltaan tässä kurjassa tilanteessa, tuollainen vastakkainasettelu ei tekisi puolueelle hyvää ja media ottaisi siitä kaiken ilon irti.
Olen halunnut tuoda tämän mallin kuitenkin esille, koska tarvitsemme Keskustassa uutta ajattelua niin politiikan tekemisen tavoissa, että oman aatteemme esilletuomisessa. Emme saa kangistua ajattelemaan, että näin on tehtävä, koska näin on aina tehty. Emme saa ensimmäisinä nostaa käsiä ylös ja huudahtaa ”mahdotonta”. Mikään ei ole kun etsitään luova ratkaisu ja yhteinen tahtotila löytyy. Malli antaisi mahdollisuuden myös jollekin kansanedustajistamme tehdä valinnan asettua ehdokkaaksi ilmoittamalla, että keskittyy puheenjohtajan tehtävään.
Politiikassa momentum tulee ja momentum menee. Sitä ei tule toista kertaa, eikä voi ajatella niin, että aikani ei ole vielä vaan se on myöhemmin. Henkilökohtaisesti kannattaa myös arvioida jääkö tilanteen hyödyntämättä jättäminen harmittamaan myöhemmin. Tiedostan, että tässä on minun potentiaalinen momentum. Hyvä johtaja tunnistaa myös omat kykynsä ja pystyy muodostamaan tilannekuvan, jonka turvin kykenee tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan tilanteita. Ne eivät tällöin jää myöhemmin harmittamaan tai pohdituttamaan.
Eräs keskustakonkari kommentoi minulle, että hyvin rakennettu pohja synnyttää luottamuksen, joka ei pienistä värähtele. Hän on oikeassa. Vaikka minulla on vankka pohja puolueen piirissä, niin olen ollut kymmenen vuotta poissa. Keskustalaiset laajat joukot eivät tunne minua. En myöskään ole voinut olla läsnä uuden eduskuntaryhmän ryhmäytyessä. Luottamuksen synnyttäminen vaatisi aikaa ja johtajuuteni olisi kovin altis värähtelylle.
Haluan tälle kansanliikkeelle parasta. Tässä tilanteessa mahdollinen valintani puolueen puheenjohtajaksi voisi olla se kaivattu piristysruiske puolueelle, mutta samalla se voisi olla johtajuuden näkökulmasta liian suuri riski ja valintani voisi johtaa myös jännitteiden korostumiseen. Se ei tekisi puolueellemme hyvää. En lähde ehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajan tehtävään. Olen tehnyt tämän päätöksen tänään Kuhmossa takapihallamme ja auringon paistaessa, yksin.
Pitää myös muistaa, että Keskustan kannatus ei välttämättä nouse takaisin siihen mitä se on ollut tai nousuun menee aikaa. Tulevat kunnallisvaalit ovat meille erityisen tärkeät uusien aktiivien saamiseksi mukaan. Meidän pitää syksystä lähtien luoda puolueeseen sellainen imu, että kykenemme houkuttelemaan mukaan toimintaan uusia ihmisiä ja kaltaisiani puolueen kertaalleen jättäneitä. Olen esittänyt malliksi periaateohjelmalähtöistä paikkalisen vaaliohjelman laatimista kuntakohtaisesti.
Näiden kuukausien aikana minulle on kuitenkin tullut selväksi, että kaltaiselleni persoonalle olisi puolueessa kysyntää. Minulla on myös sisäinen palo olla mukana tässä kansanliikkeessä. Siksi olen päättänyt, että tulen mukaan toimintaan uudelleen. Haluan herätellä keskustelua sosiaalisen median ryhmissä, sparrata ja auttaa sillä kokemuksella mikä minulla on. Lähden tavoittelemaan myös puoluevaltuuston jäsenyyttä Pohjois-Pohjanmaan piiristä ja jos sen saan, olen valmis asettumaan ehdolle puoluevaltuuston johtoon. Koen, että siltä paikalta voisin olla uudistamassa Keskustaa, puolueemme keskustelukulttuuria ja tuomassa keskustan kärkeen uudet kasvot. Keskusta on muutakin kuin hallituspuolue ja vaaliorganisaatio, se on kansaliike jonka tulemme päivittämään 2020 luvulle.
Lopuksi. Keskusta on aina ollut uudistusmielinen ja radikaalisdemokraatinen liberaali kansanliike. Mielissämme kansa nousee ja kansanvalta etenee. Emme saa taantua puolivillaiseksi tolkun puolueeksi ja maltilliseksi Keskustaksi. Meidän on kyettävä olemaan radikaali keskustalainen vaihtoehto, joka ei kumartele korporaatioille tai etujärjestöille. Emme saa antaa muiden määritellä mitä Keskusta on vaan meidän tulee itse jykevästi tuoda esille periaateohjelmalinjauksiamme suhteessa päivänpolitiikkaan. On tehtävä selväksi miksi kannattaa äänestää keskustaa.
Kiitollisena kaikesta kannustuksesta, jota olen saanut ja siitä, että saan olla tämän puolueen jäsen
Tytti Määttä