Huhtikuun puolessavälissä sain yllättävän pyynnön asettua ehdolle europarlamenttivaaleissa Suomen Keskustan riveissä. Muutaman päivän mietittyäni ja lukuisten puheluiden jälkeen päätin suostua pyyntöön. Vaaliteemani liittyvät lähinnä Suomen puolustukseen ja EU:n ulkorajojen valvontaan.
Suomen puolustus nojautuu yleisen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, jota tukee laaja vapaaehtoistoiminta ja -koulutus. Järjestelmämme on erittäin kustannustehokas. Noin kolmen miljardin euron budjetilla kykenemme ylläpitämään eurooppalaisittain erittäin torjuntakykyisiä ilma- ja merivoimia sekä koko maan puolustukseen kykeneviä maavoimia. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280.000 henkeä, joista yli 96 prosenttia on reserviläisiä.
Puolustus kuuluu EU:ssa kansalliseen päätösvaltaan mutta monet unionin päätökset heijastuvat kuitenkin käytännössä siihen. Viime toukokuussa voimaan tullut, EU:n tietosuoja-asetus vaikeutti merkittävästi erilaisten maanpuolustusyhteisöjen toimintaan ja jäsenhankintaa. Reserviläisliiton toimistossa kului paljon kahvia ja kampaviinereitä, kun suunnittelimme Maanpuolustusrekisterin toimintaa ja siihen liittyvää dokumentaatiota niin, että ne täyttivät EU:n asettamat vaatimukset. Jokainen reserviläisyhdistys- ja reserviupseerikerho joutui uusimaan käyttäjätunnuksensa sekä opettelemaan henkilötietojen käytön uudet rajoitteet. Operaatio kosketti tuhansia luottamushenkilöitä eri puolilla maata.
Esitys sotilasaseita muistuttavien puoliautomaattiaseiden kieltämisestä koko unionin alueella puolestaan käynnisti reserviläisjärjestöissä kolme vuotta sitten ennennäkemättömän laajan edunvalvontaoperaation ensin kansallisella tasolla ja sitten EU:n puitteissa. Olin tässä itse mukana enkä osaa edes arvioida sitä, kuinka monta sataa tuntia työaikaa tähän on kulunut. Operaatio jatkuu edelleen kansallisen lainsäädännön viimeistelyn merkeissä.
Olenkin ns. kantapään kautta huomannut, kuinka paljon EU:n päätökset vaikuttavat Suomeen. Samalla on tullut esiin, ettei edunvalvontamme ole aina ollut riittävän tehokasta. Emme tarvitse enää yhtään direktiiviä, joka vaikeuttaa vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja -koulutusta sekä puolustusjärjestelmäämme toimintaa.
Miksi rajat eivät pidä?
Olen myös erittäin huolestunut EU:n eteläisten rajojen valvonnasta. Vuosien 2014-2016 pakolaiskriisissä unionin alueelle saapui yli kaksi miljoonaa pakolaista ilman, että EU kykeni tähän juuri vaikuttamaan. Myöskään sitä ei kyetty kontrolloimaan, miten pakolaisvirrat EU:n sisällä liikkuivat. Niiden reiteillä olleet valtiot keskittyivät lähinnä siirtämään vahinkoa eteenpäin seuraavaan maahan.
Näin menetteli myös länsinaapurimme Ruotsi, josta yllättäen tupsahti Suomeen lähes 30.000 pakolaista. Heistä suuri osa on edelleen täällä, koska Suomesta eteenpäin ei enää päässyt. Ja tämä kaikki johtui siitä, ettei EU:n kyennyt valvomaan eteläisiä rajojaan eikä sopimaan Turkin kanssa siitä, miten pakolaisvirta pysäytettäisiin.
Täällä Suomessa toiminta oli kovin toisenlaista. Kun itärajamme yli alkoi tihkua pakolaisia, pari käyntiä Kremlissä riitti. Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön jämäkkä ja pragmaattinen toiminta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten EU:ssa tulisi toimia. Ei kannata keskittyä riitelyyn sekä väittelyyn oikeasta ja väärästä vaan myös EU:ssa tarvitaan käytännönläheistä, kiihkotonta ja ratkaisukeskeistä lähestymistapaa erilaisten asioiden sopimiseksi.