Ahon puheenjohtajuuden aikana Keskustasta tuli valtionhoitajapuolue, jossa välttämättömyyspolitiikasta tehtiin hyve. Sama retorinen virtaus on nähtävissä nyt. Keskusta on tekemässä palvelusta koko Suomelle ja isänmaalle olemalla mukana hallitusneuvotteluissa.
Sosiaalisen median keskusteluissa ne, jotka ovat hallitukseen menon takana liputtavat aina olleensa punamullan kannattajia ja vastustajat kammoksuvat hallitukseen menoa vihreiden kanssa tai pelkäävät yritteliäisyyden ja taloudenhoidon jäävän kokoomuksen valttikortiksi. Tässäkin keskustelussa ongelmallista on, että puolueen linjaa rakennetaan suhteessa toisiin. Maailma on myös muuttunut. Poliitiikan jakolinjat ja areenat sen myötä. Keskustan linja ei voi rakentua neljän vuoden välein sen mukaan kenen kanssa yhteistyötä tehdään. Se ei voi myös olla pelkkää ”tolkun politiikkaa” vaan on selkeästi kyettävä olemaan asioiden puolesta ja asioita vastaan.
Keskustan tulevaisuutta puolueena ei ratkaise se, onko puolue oppositiossa vai hallituksessa. Tulevaisuuden ratkaisee se onko eduskuntaryhmällä ja puolue-elimillä todella aikaa ja intohimoa keskustella päivänpolitiikan yli puolueen syväidentiteetistä laajan jäsenistön kanssa. Puheenjohtajuudesta kamppailu olisi tähän hyvä väline. Pahimmassa mahdollisessa skenaariossa puolueen puheenjohtaja valitaan kättentaputuksin ilman intohimoista keskustelua.
Osallistuin viikko sitten lauantaina yli kymmeneen vuoteen puolueen piirin piirikokoukseen. Kieltämättä olin yllättynyt siitä kuinka vähäiseksi analyysi puolueen tulevaisuudesta jäi.
Nyt on selkeästi keskusteltava seuraavista asioista:
1. Mikä on puolueen sisäinen liima, joka pitää yhdessä erilaiset ihmiset moni-ilmeisessä kansanliikkeessä.
2. Miten perustavat aatteen pilarit elävät tässä ajassa ja näkyvät puolueen tekemisessä.
3. Miten puolueen johdossa näkyy moni-ilmeisyys ja miten sisäistä jännitettä johdetaan.
Kun linja on selkeä, voi poliittisen johtajuuden vastuuta jakaa laajemmalle. Se on kansanliikkeelle eduksi, että kärki on leveä. Keskusta on radikaalinen kansanliike, joka on kyennyt uudistamaan itseään ja yhteiskuntaa. Uskon, että puolue kykenee siihen nytkin. (Oheisesta linkistä voit lukea näkemyksistäni koskien Keskustan aatetta.)
Ollessani keskustanuorten varapuheenjohtaja, minulle oli tärkeää uudistaa puolueen linjaa ympäristö- ja kehitysyhteistyökysymyksissä, laadimme Suomen ensimmäisen ruokapoliittisen ohjelman ja veimme eteenpäin tasa-arvoista ihmiskäsitystä puolueen sisällä. Turussa teimme keskustalaista kaupunkipolitiikkaa. Jäin pois politiikasta vuonna 2008 kun valtuustokausi Turussa päättyi. Olen työskennellyt Suomen Kuntaliitossa ja kymmenen vuotta kunnan- ja kaupunginjohtajan tehtävissä. Koko tämän ajan olen ollut luomassa Suomeen vakavasti otettavaa harvaan asutun maaseudun huomioivaa politiikkaa maaseutupolitiikan neuvoston alaisuudessa. Seuraan aktiivisesti politiikkaa, olen koulutukseltani valtiotieteen maisteri ja poliittinen historia on intohimoni.
Olen ollut yllättynyt ja otettu pyynnöistä asettua ehdolle Keskustan puheenjohtajaksi. Minun ehdokkuuttani perustellaan sillä, että toisin kisaan aitoa keskustelua puolueen aatteesta ja toisaalta jäsenistön ääntä. Olen kertonut harkitsevani ehdokkaaksi asettumista. Johtajuuteni muissa organisaatioissa tai hallituksissa on kuitenkin osoittanut sen, että onnistuakseen johtajalla on oltava johdettaviensa luottamus. Siksi olen ääneen pohtinut, onko se, että en ole kansanedustaja, liian iso puute johtajuudessa onnistumiselle.
Eduskuntaryhmä ei toki valitse puheenjohtajaa vaan sen tekee puoluekokous. Siitä huolimatta eduskuntaryhmän jäsenten näkemyksillä on merkitystä. Puheenjohtajan työlle ei antaisi hyvää lähtökohtaa tilanne, jossa iso osa kansanedustajista kokisi eduskuntaryhmän ulkopuolelta tulevan puheenjohtajan hyvin vaikeana ajatuksena. Tämän vuoksi mahdollista ehdokkuutta on harkittava tarkkaan.
Se, että lähdin Pohjois-Pohjanmaan piirikokoukseen, oli minulle henkilökohtaisesti ison kynnyksen ylittäminen. Kun rakentaa uraa viranhaltijana ja politiikan ulkopuolella, puolueen jäsenyys ei ole aina eduksi. Meitä aktiivisen toiminnan puolueessa virkauran tai muista käytännön syistä jättäneitä on paljon. Keskusta tarvitsee linjan kirkastamisen lisäksi uusia jäseniä ja paluumuuttajia aktivoimaan puoluetta. Toivon, että oma esimerkkini kannustaisi muitakin osallistumaan keskusteluun rohkeasti.
Keskustan Kainuun piirin vuosikokous 11.5.2019