Parlamentissa selvä keskusta-oikeistoenemmistö, hallitukseen punavihreä painotus
*
Motto:
Politiikka ei ole tiedettä, vaan taidetta ("Die Politik ist keine Wissenschaft sondern eine Kunst"). (Bismarck)
Lue lisää siitä, mitä politiikka on; https://fi.wikiquote.org/wiki/Politiikka
*
Jos Rinteen I hallitus syntyy, sen synty ja asema perustuu monessakin mielessä erikoiseen tilanteeseen.
Eduskuntavaalit 2019 antoivat tuloksen, jonka jäljiltä Eduskunnassa punavihreällä rintamalla (”vasemmistolla”) on 76 edustajaa ja Keskusta-oikeistolla 124 edustajaa. Tyhmempi voisi luulla, että syntyisi jonkinlainen keskusta-oikeistolainen hallitus. Mutta eipä. Nyt on toiset tuulet.
Niin sanotuilla kamreeri-puolueille ei kuulu nyt hyvää. Kamreerit eivät meitä komentele!
Jakopuolueilla menee nyt hyvin ja ne voivat paksusti. Kamreerit eiät meitä komentele!
*
Kansa tahtoo nyt! Mitä sillon tahdotaan, kun Kansa tahtoo?
Kansa on saanut tarpeekseen kepistä, se kaipaa porkkanaa ja hunajaa. Kansa on tahtonsa ilmaisut. Paitsi, että se on antanut äänensä keskusta-oikeistolle: 124 paikkaa. Kaikesta huolimatta.
Nyt siis on jakopuolueiden vuoro, ja – kaiketi jakovaraa.
Mutta kun ei ole.
Usko ideologioiden voimaan ja kaikkivoipaisuuteen on vahva, jollain taholla.
Ja kuitenkin talous sakkaa, ihan oikeasti. Eilen Saksa pudotti talousennustettaan 1,1:stä 0,5 prosenttiin. Laskuvaiheessa pudotus voi hyvinkin mennä vielä kerran ”ali”. Riskit tiedämme, mutta emme häkelly niistä, Italia, brexit, kauppasota, oikeat sodat tai paikalliset jännitepesäkkeet etc.
Aivan oma lukunsa on Suomen tila ja tulevaisuus:
Tämän taloudellisen noususuhdanteen huippu oli käsillä toukokuussa viime vuonna (2018). Sen jälkeen indikaattorit, heikot signaalit ja hieman vahvemmatkin, ovat kertoneet, mihin suuntaan ja vääjäämättömästi olemme menossa. Alas.
Eräänlainen kulminaatiokohta tässä tilanteen arvioinnissa on se, että kun huippu jo koettiin, niin vakavissaan jotkut uskovat että työllisyysaste pystytään nostamaan 72,x:stä 75 prosenttiin ja ylikin noin vain. Velvoittavuuksia poistamalla, mielialaa kohottamalla.
Rinne sanoi äsken tiedotustilaisuudessa: Aktivointimallin sanktiot poistetaan. Sekä: Kaikki maat ottavat nykyisin velkaa, se on normaalia, niin mekin teemme.
Vain epätoivoiset ja toivorikkaat lähtevät tämän miehen matkaan, talousrealisti Kokoomus jäi (tässä vaiheessa) kapteeni Rinteen romantica-risteilyltä laiturille..
Silti nyt, ainakin hetken, vaikuttaa siltä, että syntymässä olisi Puna-vihreä hallitus, Keskustan tahto- ja intressipoliittisesti tukemana.
*
Jos Rinteen I hallitus suostuu syntymään, sen takana on puna-vihreä rintama, jolla on yhteensä 76 edustajaa. (SDP 40, Vihr. 20 ja Vas. 16). Elämänsä selkäsaunan Sipilän-Bernerin hallituksen toimenpiteistä saanut Keskusta aikoisi jatkaa hallituksessa ”kuin ei mitään”, ja – kai sopeutua ”uuteen aikaan”.
"Vasemmisto" vs. "muut" voimasuhteet Rinteen I:ssä olisivat 76 – 41 punavihreän rintaman hyväksi. Miten tämä mahtaa toimia? No, eihän se toimi mitenkään.
Nimenomaan Keskustan käytännössä yhdenyön lehmänkännös vetää jo vertoja poliittisen taituruuden parhaiden työnäytteiden verroille. Sen hinta lienee Rinteen neuvottelukarusellissa ollut maakuntahallinnon ns. köyhän miehen mallin perustaminen. Sikäli Keskusta osoittaa uskollisuutta yhdelle pitkään haudutetulle unelmalleen. Mutta muuten sen liikkeet herättävät kummastusta. Alkupuolueen, Maalaisliiton, perustajaisä, Santeri Alkio ehti pyöriä haudassaan neljä pitkää vuotta, kun Sipilän-Bernerin liikemieshallitus teki tekojaan. Nyt se aikoo – aikomus se vasta toki on – ”luoda nahkansa” ja ryhtyä ”samaan sänkyyn” (erään tv:ssä eilen kommenttinsa esittäneen asiantuntijan kielikuva) punavihreän, ilmastokatarriaan potevan punavihreän rintaman kanssa.
Onko tämänkaltaista lehmänkäännöstä koskaan nähty, mitä tulee oppositioon suuntautumisen kääntymiseen hallituskipeyden sokaisemaan vallantäyteisyyteen? Onko tämänkaltainen aattellis-käytännöllinen poukkoilu Sipilän-Bernerin hallitustoimien ja Pentikäisen yrittäjämielisyyden perästä suoraan poliittisen kentän vastakkaiselle laidalle ensinnäkään mahdollinen, ja mitenkä sitten sulateltavissa. Kyllä odelmikkoon karannut lehmäkin puhaltaa aikansa, ennenkuin alkaa uudella laitumella aidosti pärjätä.
*
Mikä sai Keskustan Rinteen pöytään säätytalolle?
Ensimmäinen syy oli Sipilän hallituksen myötä kuihtunut kannatus. Viimeinen varsinainen palvelus, jonka Sipilä katsoo voivansa puheenjohtajana katastrofiin johtamalleen puolueelle tehdä, on, jättää sille hallituspuolueen mantteli selkään.
Tappio ja sitä seurannut korpivaellus opposiition jumalhämäräissä, oli liian kova tulevaisuuskuva Sipilälle. Siitä olisi tullut liian pitkä keski-ikäisen uuden johtajapolven Keskustalle, siksi tämä halu.
Keskustan käyttämät tutkimuslaitokset ovat pikaisesti tuottaneet dataa Keskustan tappion konkretiasta. Siitä ilmenee, - se sama, jonka kommentaattorit jo vaali-iltana osasivat kertoa – että Keskusta vuoti ikävällä tavalla Perussuomalaisiin. Lähes yhtä pahasti kuin Rinteen demarit. Mutta maakunnissa PS:n saanto vei suoraan Keskustan paikkoja, ja siksi Sipilä ja puolueen strategit huomasivat hetkensä: olisi ollut todella rankkaa jäädä oppositioon yhdessä PS:n kanssa, sillä kaikki tietävät, kumpi puoli huutaa kovempaa, ja vie äänet.
Eduskunnan istumajärjestys oli Rinteen, väliaikaisen puhemiehen, operaatio, testi, jonka hän häikäilemättä viritti ja junaili läpi. Kaikesta sen maksamasta hinnasta huolimatta. Hallituskipeys mitattiin. Piti siirtää Rkp, ja siirrettiin myös PS. Eihän siinä ollut mitään järkeä, ja tätä varapuhemies Risikko aivan oikein uskalsi kummastella, ja eräät muut. Hallituskipeimmät pitivät suut supussa ja alentuivat Rinteen käsikassaroiksi. Mutta mahtoivatko kaikki nähdä pelin läpi; miten valmis tuleva pääministeri oli pelaamaan omaa peliään, hinnasta riippumatta ja mustelmmista huolimatta? Aivan ehtaa työmarkkinapuheenjohtajan toimintamallia, se on verissä (20 vuoden kokemus, niin kuin hän on jaksanut toistaa).
*
Ministerisalkkujen jaossa Rinne lupasi Keskustalle 5 salkkua.
Se on enemmän kuin suhdeluku muuten antaisi perään. (”Kansanrintamahallituksen” edustajien mukainen suhdeluku 17 ministerin hallituksessa menisi näin: Sd 5,81; Kesk 4,504; Vihreät 2,91; Vas 2,32 ja Rkp 1,45.) Tällä jaolla SDP saa 6 salkkua, Keskusta 5, Vihreät 3, Vas 2 ja Rkp 1 = 17.
Ministerit ovat kokonaislukuja, joten eniten jaossa suhdelukuunsa nähden kärsivät Rkp ja Vas. Eniten hyötyy juuri Keskusta.
Viidellä ministeripestillä Keskusta saa mukaan puheenjohtajan ja 2 varapuheenjohtajan (Kulmuni ja Heikkinen) lisäksi eduskuntaryhmän puheenjohtajan A. Kaikkosen, ja A. Saarikon. (2 M + 3 N). Siinähän se terävin pää onkin, se jonka johdolla opposition harmaus kirkastuikin hallituksen parrasvaoiksi. Ellei sitten sote-ministeripestiä jaeta jälleen (viimeksi Rehula/Saarikko), esimerikiksi malliin Mattila/Saarikko.
*
MTV3;
Saako Suomi kansanrintamahallituksen? Mikael Jungner uskoo, Pertti Salolainen ihmeissään: "Keskusta kärsi dramaattisen vaalitappion – Eihän tässä ole mitään järkeä!"