Keväällä 2015 Suomi oli katastrofin partaalla. Valtava julkisen sektorin velkaantuminen, kasvava työttömyys, yritysten sammunut investointihalu ja oven takana väijynyt luottoluokituksen romahdus pakottivat suunnan muutokseen.
Edellisellä vaalikaudella Kataisen/Urpilaisen ja Stubbin/Rinteen johdolla Vihreiden, Vasemmistoliiton, Rkp:n ja Kd:n ollessa apupuolueina uudistukset olivat jääneet tekemättä. Jokaisella puolueella oli veto-oikeus ja sitä ne myös käyttivät. Ongelmia yritettiin ratkaista veroja kiristämällä ja säänteyä lisäämällä. Tuloksena oli mm. yli 100 000 uutta työtöntä.
Tästä synkästä lähtökohdasta Sipilän kolmen puolueen hallitus aloitti. Se kirjoitti ohjelmaansa ennen vaaleja kunkin puolueen ilmoittamat säästöt. Ne olivat samaa tasoa kuin mm. puheenjohtaja Antti Rinteen 20.3.2015 ilmoittamat Sdp:n leikkaukset (3 mrd euron leikkaukset ja yhden mrd euron veronkiristykset). Ohjelmassa hallitus sitoutui olemaan kiristämättä verotusta, johon Sdp oli sitoutunut.
Sipilän hallitusohjelmaan sisältyi säästölista, jota alettiin toteuttamaan heti seuraavana syksynä. Listalla oli monia kipeitä yksityiskohtia. Sdp:n säästölistalla olivat suurimpana kuntien valtionosuusleikkaukset, joilla mm. vanhustenhoitoa olisi edelleen kurjistettu.
Lisäksi Sipilän hallitusohjelmassa sitouduttiin mm. eläkeuudistukseen, kilpailukykysopimukseen, maakunta-sote-uudistukseen, jota edelliset hallitukset olivat yrittäneet epäonnistuen, toisen asteen koulutusuudistukseen ja useisiin pienempiin uudistuksiin. Näistä muut paitsi sote on toteutettu. Maakunta-sote-uudistus tuhottiin marraskuussa 2015, kun Kokoomus vaati valinnanvapauden toteuttamista kiireellisenä osana kokonaisuudistusta ja ilman asianmukaista valmistelua ja tutkimuksia. Samalla Keskusta vaati maakunnille kaikki mahdolliset tehtävät oman valtansa pönkittämiseksi maakunnissa. Paketti oli liian suuri yhden vaalikauden aikana toteutettavaksi.
Talouden ja työllisyyden kehitys kääntyi myönteiseksi jo keväällä 2017 osin hallituksen toimenpiteiden, osin maailmantalouden vedon ansiosta. Hallitus kuitenkin jatkoi perusturvan heikentämistä mm. ajamalla läpi epäonnistuneen aktiivimallin.
Keskustan liberaali markkinataloutta ihannoiva siipi sokeutui ja asettui tukemaan Kokoomuksen oikeistolaista politiikkaa. Tämä koski sekä perusturvan leikkauksia että työelämän ahdistamistoimenpiteitä. Perussuomalaisten/sinisten ministerit olivat koko ajan todellisen hallitustyöskentelyn ulkopuolella. Tämä näkyi ryhmäkokouksissamme, jossa kysymyksiin ei osattu tai haluttu edes vastata. Suuttuminen asiallisiin kysymyksiin oli valitettavasti normaalia.
Ps-ministeriryhmän antautuminen hallituksen äänettömäksi yhtiömieheksi johti puolueen johdon täydelliseen uudistumiseen kesäkuussa 2017 Jyväskylässä. Kentän tyytymättömyys johtoon syntyi ministerien saamattomuudesta maahanmuuttovyöryyn, kiky-neuvotteluihin ja perusturvan leikkauksiin. Tätä lisäsi ylimielisyys. Lopulta salkuista kiinni pitäminen sairaan näytelmän jälkeen osoitti, mikä oli ollut tilanne koko hallituskauden alun ajan.
Kun talous ja työllisyys kääntyi kasvuun, hallituksen olisi pitänyt reagoida sen mukaan. Näin ei tapahtunut. Keskusta ja siniset alistuivat edelleen kokoomuslaiseen jääkylmään politiikkaan. Mitään muutosta edes suurimpien sosiaalisten eriarvoisuutta kasvattavien päätösten suhteen ei tehty. Ei ole tehty vieläkään.
Keskusta on unohtanut täydellisesti oppi-isänsä Santeri Alkion ohjeen: Älä unohda köyhän asiaa! Siniset ministerit eivät ole koskaan sitä voineet unohtaakaan, koska se ei ole heillä mielessä ollutkaan. Tämä on paljastunut viime aikoina.
Keskusta on unohtanut myös maakunnat, aluepolitiikan ja viljelijäväestön. EU on sille modostunut uudeksi isänmaaksi. Tätä eivät kannattajat ymmärrä. He etsivät uuden isänmaallisen, suomalaisia puolustavan puolueen. Onneksi sellainen vaihtoehto löytyy.
Ei siis ole ihme, että Sipilän johtama Keskusta rypee historiallisen syvässä kannatussuossa. Sitä saa mitä tilaa! Sinisillä kannatusta ei olekaan, mikä on aivan ymmärrettävä asia.
Edessä on mielenkiintoiset eduskuntavaalit. Muutokset tulevat olemaan suuret. Yllätyksiä tulee. Uuden hallituksen rakentaminen ei tule olemaan helppoa. Tarvitaan sekä vastuun kantovalmiutta, tosiasioiden tunnustamista että yhteistyökykyä. Löytyykö niitä ja miltä puolueilta?