Ruotsalainen SEB-pankki ilmoitti tiistaina, että liikenneministeri Anne Berner on ehdolla kyseisen pörssiyhtiön hallitukseen sen vuosikokouksessa 26.3.2019. Ilmoituksesta alkoi vimmainen ajojahti, jossa Berner yritettiin savustaa ulos ministerin tehtävästä. Ajojahti ylitti kaikki hyvän maun rajat ja osoitti, että osalla edelleenkin kateus on kiimaa vahvempi voima.
Minusta suomalaisten pitäisi olla ylpeitä, että suomalainen on ehdolla yhden suurimman ruotsalaisen liikepankin hallitukseen. Mielestäni tämän tehtävän hohdokkuutta lisää se, ettei kyseessä ole Nallen pankki, vaan Wallenbergin pankki.
Nordea on tietysti suurempi pankkikonserni. Siinä missä SEB on maailman 73. suurin pankki, on Nordea vertailusijalla 37. Juttu ei olekaan pelkissä luvuissa, vaan kyseisten yhtiöiden merkityksessä. Wallenbergit ovat Ruotsin mahtisuku ja minusta on upeaa, kun suomalainen on kyennyt vakuuttamaan heidät ja saamaan heidän luottamuksen.
Viime päivien mediaa ja tämän torstain kyselytuntia seuranneena täytyy ikäväkseni todeta, että tuollaisella luottamuksella ei Suomessa saa arvostusta. Ottamatta kantaa milloin kukakin on tiennyt ja milloin luottamustehtävät alkavat, niin ainakaan toistaiseksi mitään jääviys- tai sidonnaisuusvelvollisuutta ei ole lyöty laimin. Minulle jäi kuva, että kyseessä olikin monien mielestä väärä ihminen SEB:n hallitukseen.
Anne Berner herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Tämä on yleistä voimakkaiden persoonien osalta. Arvostan sitä, että hän on itse rakentanut uransa ja raivannut tiensä – omalla älyllään, ahkeruudellaan ja tahdollaan. Ilman uhrauksia ja jatkuvaa työtä se ei olisi ollut mahdollista. Minusta on oikein, että silloin ihmisellä on oikeus myös tulla palkituksi.
Ilman Anne Bernerin kaltaisia yrittäjiä ja ihmisiä Suomen hyvinvointiyhteiskuntalla ei ole tulevaisuutta. Tarvitsemme niitä, jotka maksavat veroja ja työllistävät muita. Se koituu meidän kaikkien eduksi.
Toivon, että kateus olisi mitättömämpi voimavara ja uskaltaisimme iloita toistemme menestyksestä. Mielessäni kävi myös se, että koska kyseessä oli vahva nainen, niin jo se sinällään teki valinnasta väärän. Jos kyseessä olisi ollut väritön, hajuton ja mauton mies, niin tuskin olisi älämölöä syntynyt?