Jo vuoden ajan on ollut selvää, että sote-uudistus kaatuu. Epäonnistunut uudistus on alkuvaiheessa tehtyjen kokonaisuutta heikentävien poliittisten lehmänkauppojen tulosta. Syitä soten kaatumiseen on useita:
Väitettyjä säästöjä ei synny
Uudistuksen väitetyt säästöt ovat täysin epäuskottavia ja vaikuttavat hatusta vedetyiltä. Esimerkiksi "tiedon ja teknologian käytöllä" väitetään saavutettavan neljän miljardin euron säästöpotentiaali. Epäselvää on, miksi tällaista tietoa ja teknologiaa ei voitaisi hyödyntää ilman maakuntauudistusta.
Kuva: Valtiovarainministeriön Hetemäen muistio sote-uudistuksen väitetyistä säästöistä.
Myös talouspolitiikan arviointineuvosto on lausunnossaan todennut, että sote-uudistuksen säästöt ovat täysin epärealistisia. Hallituksen rahoituslakiesityksen lähtökohtana on, että bruttokansantuotteeseen suhteutettujen sote-menojen kasvu pysähtyy 2020-luvulla. On kuitenkin selvää, että ikärakenteen muutoksesesta johtuvat ikäsidonnaiset kulut tulevat nousemaan jyrkästi lähivuosikymmenten aikana.
Maakuntia on liian monta ja niiden rahoitusmalli on surkea
Keskusta vaati maakuntien määräksi 18, vaikka uudistuksen valmistelua johtavan virkamiehen Päivi Nergin mukaan oikea määrä olisi ollut viidestä kahteentoista. Nergin mukaan jo ennen uudistuksen toteutumista näyttää siltä "etteivät pienimmät maakunnat kykene hoitamaan tehtäviään ilman yhteistyötä". Keskustan kannalta suuressa maakuntien määrässä on varmasti se hyvä puoli, että keskustaenemmistöisten maakuntien määrä on suurempi. Järkevää ja tehokasta palvelujen järjestämistä perusteettoman suuri maakuntien määrä ei tue.
Ehdotetussa uudistuksessa maakuntien rahoitus tulisi valtion budjetista, vaikka kannustimien kannalta oikea lähtökohta olisi, että maakunnat rahoitetaan niiden alueiden asukkailta kerättävällä verolla. Rahoitus valtion budjetista on maakunnille kannustin käyttää loppuun kaikki mahdollinen valtion kassasta saatu raha; palveluiden järjestäminen tehokkaasti ei hyödytä suoraan maakunnan veronmaksajia. Ehdotetussa uudistuksessa maakuntavaltuustojen rooliksi jää lähinnä toimia kumileimasimena, kun sekä niihin järjestettävät tehtävät että budjetti tulevat valtiolta. Maakunnat tarvitsisivat verotusoikeuden.
Valinnanvapaus on epäonnistunut tapa lisätä yksityisen palveluntuotannon osuutta
Kokoomuksen sote-palveluihin vaatima perustuslaillisia ongelmia sisältävä valinnanvapaus vaikuttaa yhtä surkealta kuin Keskustan uudistukseen vaatima maakuntien määrä. Valinnavapauden todennäköinen vaikutus on, että se vaikeuttaa pienten toimijoiden pysymistä sote-markkinoilla ja edistää suurten yritysten toimintaa lisäämättä kilpailun määrää. Yksityisten palveluntuottajien nykistä laajempi hyödyntäminen olisi mahdollista jakamalla sote-palvelut entistä pienempiin kokonaisuuksiin ja kilpailuttamalla niitä.
Useita nimekkäitä kokoomuspoliitikkoja on myös siirtynyt hyväpalkkaisiin asiantuntijatehtäviin yksityisiin terveydenhuoltoalan yrityksiin. Tämä herättää epäilyksen poliitikkojen motiiveista. Uskotaanko Kokoomuksessa itsekään uudistuksen Suomelle tuottamiin hyötyihin, vai onko tarkoituksena järjestää verorahojen ammennusautomaatti omille sidosryhmille?
Palkkojen harmonisointia ei ole ratkaistu
Ratkaisematon kysymys on, miten palkat harmonisoidaan. Eri kunnissa sote-henkilökunnalla on erisuuruisia palkkoja, mutta kun työntekijät siirretään saman maakunnan alle, pitäisi samasta tehtävästä maksaa samaa palkkaa. Lisäksi kenenkään palkka ei saisi maakuntauudistuksen seurauksena laskea. Jos näistä kahdesta kriteeristä pidetään kiinni, on palkat harmonisoitava korkeimmalle maakunnan alueelta löytyvälle palkkatasolle. Kuntatyönantajat on arvioinut, että "sote-uudistuksessa siirtyvän henkilöstön yhteen lasketut palkkakustannukset nousevat vähintään 75 ja enimmillään yli 700 miljoonaa euroa".
Helppo ratkaisu tähän olisi luopua siitä periaatteesta, että kenenkään palkka ei saa laskea, ja harmonisoida palkat keskiarvotasolle siten, että kokonaiskulut eivät nouse. Jostain syystä tämä ei ole mahdollista.
Eduskunnan enemmistö ei välttämättä kannata sotea
On epäselvää, kannattaako eduskunnan enemmistö edes sotea. Viimeisimmän loikkauksen jälkeen (Maria Lohela loikkasi sinisistä Liike Nytiin) luvut ovat enää 100-99 hallituksen hyväksi. Sotea vastaan ovat suurempien oppositiopuolueiden lisäksi ilmoittaneet äänestävänsä Kokoomuksen Elina Lepomäki ja Susanna Koski, Liike Nyt:n kaksi edustajaa ja Paavo Väyrynen. Yksikin hallituksen linjasta lipsuva kansanedustaja kaataa soten.
Aika loppuu kesken
Epämääräiset aikataulut ja teeskentely, että ne pitävät, ovat leimanneet koko uudistusta. Maakuntavaalien piti alun perin olla lokakuussa 2018, sitten tammikuussa 2019, sitten ne siirtyivät määrittelemättömään ajankohtaan tulevaisuudessa. Demokratiassa vaaleja koskevat lait on hyväksyttävä hyvissä ajoin ennen vaaleja. On täysin kestämätöntä, jos hallituspuolueet voivat kuukausien varoitusajalla keksiä ja toteuttaa uusia vaaleja.
Eduskunnan istuntokautta on nyt jäljellä viisi viikkoa, eikä lakeja yksinkertaisesti ehditä käsitellä tässä aikataulussa. Jo perustuslakivaliokunnan pöydällä olevan paperin määrästä on mahdollista päätellä, että sote kaatuu.
Viesti hallituspuolueiden edustajille: Todetkaa tosiasiat. Sote kaatuu. Lopettakaa teeskentely!