Perustulolla on ollut melkoinen viikko. Ensin vihreät ja keskusta julkaisivat omat mallinsa, sitten saatiin kuulla ensimmäisiä tuloksia valtakunnallisesta perustulokokeilusta.
Vihreiden mallissa summa nousi 560 eurosta 600:aan ja palvelujen vahvistaminen entistä suurempaan rooliin. Paljon radikaalimpi muutos nähtiin kuitenkin keskustan "kannustavan perustulon" mallissa, johon liitettiin nyt vastikkeellisuus ja syyperustaisuus. Koska perustulo on määritelmällisesti vastikkeeton ja universaali, useampi politiikan ja talouden toimittaja on jo todennut, ettei keskustan mallia voi enää kutsua perustuloksi.
Keskustan suunnanmuutos oli poliittisesti merkittävä kolmesta syystä:
Ensinnäkin, heidän ylimmät päättävät elimensä, puoluekokous ja puoluevaltuusto, ovat linjanneet universaalin ja vastikkeettoman perustulon puolesta - puoluehallituksen hyväksymä muutos on siis puoluedemokratiaa ajatellen vähintäänkin arveluttavaa.
Toiseksi, äänestäjien keskuudessa varsin suositun perustulobrändin alle on tunkua, joten keskustaa ei saa kritiikittä päästää omaa malliaan siihen viiteryhmään liittämään - tässä yllä mainitsemani toimittajat ovatkin jo tehneet osuutensa. Äänestäjälle ei sosiaaliturvan kannalta ole yhdentekevää äänestääkö keskustaa vai vihreitä.
Kolmanneksi, suuren puolueen suunnanmuutos perustulosta vastikkeelliseen "perustuloon" on kova isku luottamukseen perustuvan sosiaaliturvan ajajille Suomessa. Tämä tekee minut vilpittömän surulliseksi, sillä sotu-uudistus on ensi vaalikauden merkittävimpiä hankkeita, ja perustulo kaipaa puolustajia kokoomuksen ja demareiden vastikkeellisuuden ja syyperustaisuuden vastapainoksi.
Kaksivuotisen perustulokokeilun tuloksista on nyt julkaistu ensimmäisen vuoden tulokset, joiden perusteella työllisyysvaikutuksia ei ollut, mutta perustulo ei toisaalta myöskään saajiaan passivoinut. Kokeiluun osallistuneiden hyvinvointi oli sen sijaan kyselyiden perusteella selvästi parantunut, mikä on jo itsessään hyvä saavutus.
Tulokset eivät ole erityisen yllättäviä, sillä koeryhmäksi valittiin eri elämäntilanteissa olevien kattavan otoksen sijaan 2000 pitkäaikaistyötöntä. Heidän kohdallaan työllistymisessä ei ole kyse pelkistä kannustimista, mutta poistuneen byrokratian ja tulevaisuudenuskon tuoma hyvinvoinnin kasvu auttanee silläkin saralla pitkällä tähtäimellä. Seuraavaksi pitäisikin toteuttaa kunnon kokeilu vähintään 10 000 otoksella muillekin kuin työttömille, kuten yrittäjille, taiteilijoille, tutkijoille ja freelancereille.
Perustulon puolesta kannattaa taistella, vaaditaan siis yhdessä vähintään askeleita sen suuntaan ensi vaalikaudella.