Entinen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) liittyi vuodenvaihteessa niiden lukuisten poliitikkojen joukkoon, jotka ovat tuoneet rohkeasti esiin politiikan inhimillisemmän puolen. Työministeri Jari Lindströmin (sin.) tavoin hänkin oli lähellä sairastua vakavaan työuupumukseen.
Ylen haastattelema Rehula kertoi olleensa ministeripestin aikaan niin uuvuksissa, että hän nukkui vuorokaudet ympäri ja suorastaan haaveili sotettomista päivistä. Valinnanvapaudesta käytävät väännöt kuitenkin pilasivat hänen mukaansa niin pyhät kuin arjetkin.
— Joka päivä oli tulipalo sammutettavana. Huomasin olevani vain nappula pelissä, jota muut ohjailivat. Peli ei ollut poliitikkojen näpeissä, vaan sitä johtivat muun muassa markkinavoimat, ex-ministeri Rehula totesi Ylelle.
Pelinappula. Rehulan yksittäisestä lausahduksesta nousi odotetusti melkoinen myräkkä ja varsinkin vasemmisto on louskuttanut ahkerasti leukojaan. Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) kirjoitti Facebook-seinällään soten olevan ensi kevään ylivoimaisesti isoin asia, jonka hallitus yrittäisi runnoa läpi ennen eduskuntavaaleja. Hänen mielestään peli pitäisi puhaltaa välittömästi poikki.
Puolueen puheenjohtaja Li Anderson puolestaan katsoi Rehulan kommentin kertovan maan alennustilasta ja muistutti kyseessä olevan Suomen historian suurin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Hänen mukaan valta on parlamentaarisessa demokratiassa vaaleissa valituilla päättäjillä, eikä kokoomuksen terveysbisneksen palkkalistoilla olevilla lobbareilla.
Vaikka kukaan ei voi väittää syntisäkkinsä olevan tyhjä, niin eivät vasemmistopoliitikot täysin väärässäkään ole. Rehula on itsekin sanonut kyseessä olevan suurin hallinnonmuutos 150 vuoteen. Ja hänen taannoinen lausahduksensa puolestaan antaa viitteitä siitä, että maamme parlamentaarinen ja demokraattinen valta olisi karannut sitä tehtäessä ministeriaition ulkopuolelle.
Muun muassa markkinavoimien ohjailtavaksi.
Vielä kesällä 2017 Ylen A-studion haastateltavana vieraillut Rehula vielä arvosteli juuri ennen tehtävästä väistymistään kovin sanoin sitä, miten sote-uudistusta valmistelevia virkamiehiä on mätkitty julkisuudessa esityksen puutteista. Hänellä oli omien puheidensa mukaan tarkat päiväkirjamerkinnät tilanteista, joissa erilaisia ratkaisuja on tehty ja todellisuus näytti kuulemma hyvin toisennäköiseltä kuin julkinen keskustelu.
— Kyllä se näiden lasien läpi, joilla minä maailmaa katselen, näyttää hyvin toisennäköiseltä kuin tämä julkinen keskustelu, joka on näitä vastuuihmisiä kohtaan aivan kohtuutonta, Rehula latasi.
Tätä ennen hän sanoi Etelä-Suomen Sanomille, ettei sote-uudistuksesta tule täydellistä, mutta tästä huolimatta se on tehtävä. Ministeri tunnusti tuolloin myös sen, ettei edes tuleva hallitus voi enää vesittää uudistusta, koska sen liikkumavaraa on etukäteen kavennettu Sipilän hallituksen valmistelujen kautta.
Suuria puheita mieheltä, joka kertoi myöhemmin olleensa ministerinä pelkkä pelinappula.
Moni teistä on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että viime aikoina esiin tulleiden seikkojen valossa nyt (jos joskus) olisi hyvä hetki tuoda esiin suorassa lähetyksessä mainitut päiväkirjamerkinnät ja kertoa minkä vuoksi markkinavoimien ohjaama uudistus on pakko tehdä.
Haluaisin myös tietää sen, miten hitossa tässä pääsi näin pääsi käymään ja kuka tästä on vastuussa? Ja kuinka Rehula on kehdannut edes julkisesti puhua soten puolesta, jos hän on kaiken aikaa tiennyt markkinavoimien toimivan orkesterin kapellimestarina? Eikö hän itse pohtinut Ilkka-lehdessä mahdollisia muutoksia lainsäädäntöön, jotta spekulaatiot Laura Rädyn (kok.) kaltaisista tapahtumista saataisiin jatkossa estettyä?
Mitä muuta pinnan alta vielä löytyy, kun sitä vähän rapsutetaan?
Entä miten äänestäjien odotetaan reagoivan?
Entisenä peruspalveluministerinä Rehula on edelleen oikeudellisesti osittain vastuussa sote-uudistuksen valmistelusta, sillä kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Jos päiväkirjoihin kirjatuissa ratkaisutilanteissa on ollut jotain hämäräperäistä, niin hänen toimintansa voidaan viedä tutkittavaksi aina valtakunnanoikeuteen saakka.
Jos markkinavoimat ovat valmistelleet sote-uudistuksen, niin sen pitäminen asianmukaisena on suorastaan tragikoomista, eikä yksittäinen haastattelu ministerin arjen raskaudesta ja työuupumuksesta muuta tilannetta miksikään. Ei varsinkaan silloin, kun samassa yhteydessä ilmoitetaan ensi kevään vaaliehdokkuudesta sekä valmiudesta hypätä uudelleen uuvuttavan ministeri-Audin takapenkille.
Haiskahtaa potaskalle.
Tuskin valtakunnan korkeimmalla poliittisella päätäntätasolla enää joudutaan pelinappulaksi.
Sellaiseksi ryhdytään.