Suomen puoluekenttä on viime vuosina selkiytynyt. Meillä on kolme suurta puoluetta (Kosupu), kaksi keskisuurta (viheriäiset ja persut) sekä monta pientä piipertäjää - joista osa eduskunnassa, osa ei.
Suomessa varsin mahdollinen olisi Kosupusta (kokoomus, demarit, keskusta) koostuva hallitus, sillä se takaisi yhteiskuntarauhan. Sama koostumus jollain vaihtuvalla pienpuolueella ehkä ryyditettynä voisi jatkaa vuodesta toiseen - pääministeripuolue ehkä välillä vaihtuen - jolloin hallintoon saataisiin jatkuvuutta ja ennustettavuutta. Aika hyvä vaihtoehto siis - varsinkin, kun nuo kaikki Kosupu-puolueet ovat nykyään jo yleispuolueita.
Toistensa vastakohtina yltiöliberaaleja vihreitä ja yltiö-maahanmuuttokriittisiä perussuomalaisia ei sen sijaan pidä päästää mihinkään hallitukseen ilman toistaan, vaan ainoastaan silloin, kun myös toinen on mukana vastapainona. Kun vihreät ovat ilmoittaneet, etteivät ne halua leikkiä perussuomalaisten kanssa, kummankin puolueen hallitushaaveet on ainakin toistaiseksi syytä jättää vain haaveiksi.
Persut ja viheriäiset ovat 1-2 asian liikkeitä, mutta pienpuolueemme puolestaan ovat vain eturuhmäpuolueita. Vasemmistoliitto on kouluttamattomien työttömien etupuolue, kristillisdemokraatit on arvokonservatiivien etupuolue, RKP on ruotsinkielisen vähemmistön etuoikeuspuolue ja siniset on persuista loikanneiden ministereiden etupuolue. Loput pikkupuolueet ovatkin sitten enemmän tai vähemmän yhden henkilön puolueita ilman sen kummempia aatteellisia tai taustaryhmänsä asioita ajavia ohjelmia.
Valinnanvaraa Suomen puoluekentässä siis löytyy, ja mitä itsekkäämmin ajattelet, sen pienempään puoluetta äänestät - ja toisinpäin. Myös suuria muutoksia havittelevien kannattaa äänestää pienpuolueita, sillä isoja äänestämällä mikään ei juuri muutu.