Juha Sipilän (Kesk) hallitus on korostetusti tuonut työelämästä tutun hiostuksen eduskunnan päätöksentekoon. Päätösten seurausten laatu on toissijaista, pääasia näyttää olevan että tuotantolinjalta tulee tavaraa ulos. Teollisesta ympäristöstä tulleelle insinöörille toimintatapa on luontainen. Ei haluta tehdä niin hyvää kuin osataan, vaan sellaista joka saadaan kaupaksi.
Teollisuudessa tuotekehitys ja laadunvalvonta vastaavat tuotteen myyntilaadusta niissä raameissa kuin johto sen määrittelee. Politiikassa tuotekehitystä hoitavat pitkälti virkamiehet ja laadunvalvonnasta vastaavat valiokunnat. Aivan viime aikoina ovat erityisesti valiokunnat joutuneet poliittisen hiostuksen kohteiksi. Taustalla on ollut sisällöllisiä tavoitteita, kuin myös mitä ilmeisimmin poliittisia pelejä.
Perustuslakivaliokuntaa hiostettiin sosiaali- ja terveysuudistusta koskevien lausuntojen sisältöihin vaikuttamiseksi. Kokoomuslaiset marssittivat jokseenkin kaikki politiikan norsunsa mylvimään valiokunnan työtä vastaan. Valiokunnan puheenjohtajaa Annika Lapintietä (Vas) vastaan kohdistettu arvostelu loppui lyhyeen, kun muut puolueet eivät nähneet hänen toiminnassaan mitään moitittavaa. Kiitoksia asiallisesta toiminnasta kyllä tuli, myös pääministeriltä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskustalaiset jäsenet järjestivät puhtaasti poliittisen farssin kesätapahtumien puheenaiheeksi. Valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (Sd) nostettiin tikun nokkaan jarruttajana, joka on estänyt koko uudistuksen etenemisen. Kuitenkin haastattelussa esimerkiksi valiokunnan jäsen Arja Juvonen (Ps) sanoi, että kaikki sotea koskevat asiat eivät vielä ole edes tulleet valiokunnan käsittelyyn. Kuitenkin pitäisi olla jo valmista.
Hallituksella näyttää olevan vaikeuksia hyväksyä poliittisen laadunvalvonnan näkemyksiä siitä kuinka hyvää jälkeä pitäisi tehdä. Aikataulut ovat sille tärkeämpiä. Sipilän asema pääministerinä ei ole kuitenkaan samanlainen kuin yrityksen omistajalla, joka voi ottaa henkilökohtaista vastuuta siitä millaisia tuotteita päästetään markkinoille. Kollektiivisessa päätöksenteossa joutuu ottamaan enemmän huomioon muiden mielipiteitä vaikka kuinka kipeää tekisi. Hiostaa voi, mutta vastuullista laadunvalvontaa on paha saada nujerrettua.