Viikonloppuna Sotkamossa valitaan Keskustalle uusi puoluesihteeri. Puolueella on kaksi erinomaista ehdokasta, Jirka Hakala ja Riikka Pirkkalainen.
Henkilövaaleissa on aina olemassa pieni riski, että ne jakavat puoluetta. Tämä riski olisi ollut olemassa, mikäli Paavo Väyrynen olisi jatkanut puheenjohtajakampanjaansa. Ei siksi, etteikö Väyrysen esille nostamat kysymykset puolueen linjasta olisi olleet relevantteja, vaan siksi että hän oli perustanut kilpailevan puolueen.
Nyt Juha Sipilä valitaan todennäköisesti puolueen puheenjohtajaksi ja kovin vilkasta keskustelua puolueen linjasta ei ole käyty.
Puluesihteerivaalissa en näe riskiä jakautumiselle. Kampanjaa on käyty hyvässä hengessä ja keskustelu on ollut rakentavaa.
Ehdokkaista Jirka Hakala on tuonut esille, että Keskustan linja ei ole sama kuin hallituksen linja. Tämä on tietyllä tavalla itsestään selvää, koska koalitiohallituksessa jokainen puolue joutuu tekemään kompromisseja.
Kuluneella vaalikaudella puolueen aktiiviset jäsenet ovat kuitenkin liian passiivisesti tyytyneet hallituksen linjaan ja jopa samastaneet sen puolueen linjaan. Sen sijaan puolueen aktiivien ja kenttäväen tehtävänä olisi tämänkaltaisen hallituskoalition aikana haastaa hallituksen linjaa, tuoda selkeästi esiin Keskustan linja eri kysymyksiin ja yrittää vaikuttaa hallituksen päätöksiin niin että kompromissi muiden puolueiden välillä on mahdollisimman tasainen ja vastaa eduskunnan valtasuhteita.
Nyt vaikutelmaksi on jäänyt, että Kokoomus on ollut vahvoilla monissa kysymyksissä. Sote-uudistuksen osalta Keskusta toki on saamassa läpi tavoitteen maakuntahallinnosta, mutta hinta on aika kova. Nyt perustuslakivaliokunta on joutunut jarruttamaan Kokoomuksen räikeimpiä tavoitteita, jotka olisivat toteutuessaan heikentäneet sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta. Tätä jarrutusta olisi pitänyt tehdä jo aiemmin ja jonkin verran sitä yritimme omassa paikallisyhdistyksessäni, Keskustan sosiaali- ja terveyspoliittisessa seurassa.
Meidän keskusteluissamme on ollut esillä katto yksityisten Sote-yhtiöiden voitoille (esim. 6 % sijoitetusta pääomasta/vuosi), tiukat yhteiskuntavastuupykälät, oikeudenmukainen ja läpinäkyvä Sote-yhtiöiden verotus sekä maakuntien verotusoikeus. Kaikkien näiden tavoitteiden toteutuminen Sote-uudistuksessa on edelleen epävarmaa.
Keskustan kannatus on laskenut jyrkästi viime eduskuntavaaleista. On totta, että osa Keskustan kannattajista on tyytyväisiä tiukkaan talouspolitiikkaan, jossa pienennetään julkisen sektorin kokoa ja kevennetään verotusta samaan aikaan. Moni on kuitenkin kokenut, että kentän ääni talouspolitiikan suurista linjoista päätettäessä ei ole kuulunut puoluejohtoon asti. Tämä kokemus heijastuu gallupeihin.
Jouni Ovaska on tehnyt voitavansa ja häntä on syytä kiittää hyvästä työstä puoluesihteerinä. Uskon, että Jirka Hakalan toimiessa puoluesihteerinä voimme kuitenkin vielä arhäkämmin toteuttaa sitä tehtävää, joka kansanliikkeellämme on: aktiivisesti hakea vastauksia ajankohtaisiin kysymyksiin, ottaa esille epäkohtia sekä haastaa hallitusta niissä ratkaisuissa jotka eivät tyydytä Keskustalaisia.