Kun vaalirahakohun jäljiltä keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen hävisi kuuluisaan perunakellariinsa, puhuttiin, että enää huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta voi saada. Valittiin Timo Laaninen. Laanisen kauden jälkeen sanottiin, että enää huonompaa ei keskusta voi saada. Valittiin Jouni Ovaska. Ja taas huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta enää voi saada.
Näin jupistaan keskustasta.
Ovaska ilmoitti tiistaina, ettei hän hae Sotkamon puoluekokouksessa jatkokautta. Syyksi hän mainitsi huonot vaalitulokset, mutta toi ilmi ajatuksen, ettei puolue ole valmis uudistumaan siihen suuntaan kuin hän haluaisi. Kummassakin on perää, mutta jälkimmäisessä enemmän kuin ensimmäisessä.
Viime kevään kuntavaaleissa tuli takkiin, mutta tulos oli vielä kelvollinen, kun ottaa huomioon, että hallituskumppani kokoomus hävisi saman verran ja SDP:n tuloksen etumerkki oli miinus, vaikka luku alkoikin nollalla. Syksyn laskevien gallupien aikana tyytymättömyys Ovaskaan alkoi kuulua jo puheissa. Hänen jatkokautensa kannalta kriittiseksi kohdaksi katsottiin presidentinvaalit.
”Kone on saatava käymään punaisella”, sanottiin.
Vaali-iltana Matti Vanhasen vaalivalvojaisissa kehuttiin, että kampanjan ajoitus osui nappiin ja se oli nousujohteinen – puolueväki saatiin hyvin mukaan. Tulos oli kuitenkin floppi. Vanhanen sai 4,1 prosenttia äänistä ja tuli viidenneksi Paavo Väyrysen jälkeen. Jopa keskustan puheenjohtajan ja pääministeri Juha Sipilän kotikunnassa Kempeleessä Väyrynen sai Vanhasta enemmän ääniä. Alalla tämä sai nopeasti liikanimen ”Kempeleen katastrofi”. Ja rahaa puolueelta paloi vaaleihin 450 000 euroa.
Puolueväen tyytymättömyyden taustalla ovat myös Ovaskan pyrkimykset uudistaa puolueen rakennetta. Skisma tiivistyy hyvin siihen varsin vähäpätöiseltä vaikuttavaan kädenvääntöön siitä, kuka maksaa piirien toiminnanjohtajien palkat: piireissä halutaan varmistaa lojaliteetti maksamalla palkat itse, Ovaska taas näkee, että puoluetoimiston viestejä ja kampanjoita on vaikeampi levittää piireihin, kun puoluetoimisto ei voi sitä työtehtävänä määrätä. Tähän Ovaska viittasi myös tiistaisessa tiedotustilaisuudessaan.
Keskustassa kuten muissakin ”perinteisissä” puolueissa perusyksikkö ei ole henkilöjäsen, vaan sen paikallisyhdistykset. Keskustassa niitä on 2783 eli keskimäärin noin yhdeksän per kunta. Sieltä löytyy kooltaan ja aktiivisuustasoltaan hyvin vaihtelevia yhdistyksiä. Niillä on kuitenkin huomattava päätösvalta puolueessa, koska yhdistykset valitsevat aina ne, ketkä pääsevät äänestämään keskustan puoluekokouksessa. Ja puoluekokoukset käyttävät puolueissa aina ylintä päätösvaltaa ja tekevät keskeiset henkilövalinnat.
Irvileukojen kesken levisi taannoin vertaus terroristijärjestö al-Qaidaan, kun osa paikallisyhdistyksistä ”nukkui” aina pari vuotta ja heräsi henkiin puoluekokouksen alla, kun huoltoasemien kahvituvissa kokoontuneet kyläparlamentit jakoivat lähialueen yhdistysten äänioikeutetut edustajapaikat. Vertaus kuvannee myös sitä, millaista päänvaivaa tämä puoluetoimistolle aiheutti. Äänikirjarallia ovat hillinneet sääntömuutokset, jotka nykyisin edellyttävät, että yhdistyksen äänioikeutetun edustajan on oltava kyseisen yhdistyksen jäsen. Ja kyllä, tämä on vasta vuonna 2014 hyväksytty sääntömuutos.
Silti monilla keskustalaisilla on vankka näkemys siitä, että puolue on alhaalta ylöspäin johdettu organisaatio: kenttä päättää, puoluetoimisto toteuttaa.
Ovaskan ja muiden näkökanta taas on, että 2000-luvulla puolueista on tullut vaaliorganisaatioita, joiden on kyettävä jalkauttamaan vaali- ja muut ohjelmat kenttäväen kautta äänestäjille: tehokas ja tuloksellinen politiikka edellyttää asiantuntijatietoa, jota kenttäväen on vaikea tuottaa puoluetoimistolle, mutta puoluetoimiston on helpompi tuottaa ja hankkia sitä kenttäväelle. Vaalivoittojen tuottaminen siis suorastaan edellyttäisi puoluetoimiston vahvempaa asemaa. Työntekijöiden siirtäminen puoluetoimiston listoille mahdollistaisi myös tehtäväerikoistumisen: kaikkien ei tarvitsisi pyörittää piiribyrokratiaa, vaan heillä voisi olla eri alojen asiantuntemusta.
Ja on toki tyytymättömyyteen taustalla myös henkilökysymyksiä: Ovaskahan näyttääkin jo cityliberaalilta: pitkänhuiskea komea mies käy tyylikkäisiin pukuihin sonnustautuneena melkein kokoomuslaisesta! Maakuntien tupailloissa hän parkkeeraa valkoisen A-sarjan mersunsa isäntien kartanovolvojen viereen. Ei siinä made in Uusikaupunki -leima kauheasti paina. Keskustan kannatusalhossa Ovaska on helppo syntipukki.