Keskustan kannatus on pudonnut. Tässä muutamia ajatuksia asiaan liittyen: Juha Sipilän hallituksen päätökset ovat kipeästi kohdistuneet pienituloisen kansanosan taloudellisiin ja sosiaalisiin elämänoloihin. Muun muassa kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset (0,85 % vuoden 2017 alussa), palvelumaksujen korotukset, sairasvakuutuskorvauksien leikkaukset, energiaverojen nosto, lääkekorvausten 50 euron alkuomavastuu sekä Kelan matkakustannusten omavastuuosuuden nosto ovat kiristäneet eläkeläisten ja pienituloisten taloudellista asemaa.
Osalla suomalaisista on niin pienet tulot, että he tarvitsevat yhteiskunnan tukia selviytyäkseen. Suuri osa toimeentulo- ja asumistukea saavista on työttömiä, mutta joukossa on myös paljon pienituloisia yksineläviä, perheitä sekä yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Tukien varassa elävien toimeentulo on viime vuosina entisestään heikentynyt. Köyhyys lisääntyy kun kiinteistöverot ja muut asumisen ja elämisen kulut nousevat. Erityisesti Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ongelmana ovat kohtuuttomaksi kasvaneet asumiskustannukset.
Keskustan ministerit selittävät, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Selitys on taidokas, mutta yksipuolinen. Köyhän ei kannata äänestää leikkaajapuoluetta. Leikkaaminen jatkuu, jos köyhä erehtyy äänellään tukemaan leikkaajapuoluetta. Keskusta menettää pienituloisen kansanosan ääniä. Ministerit voisivat pikapuoliin vastata milloin luovutaan esimerkiksi perusturvan indeksitarkistusten jäädytyksestä, ja annetaan myös kansaneläkkeeseen vastaavan suuruinen korotus kuin takuueläkkeeseen?
Valtiontalous vahvistuu kun kansantalouden moottorien, teollisuustuotannon ja viennin, osuus kansantuotteesta saadaan nousuun. Syksyllä 2015 hallitus oppi kätilöiltä, että sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkaaminen ei paranna kilpailukykyä. Kuka opettaisi keskustan ministerit ymmärtämään köyhien ja työttömien asiaa? Sipilän hallitus piiskaa työttömiä 4,65 prosentin leikkauksella, mutta keskusta kaavailee jätevesiasiassa ”kunnostautuneelle” puolueensa ex-ministeri Paula Lehtomäelle huippuvirkaa Pohjoismaiden ministerineuvostoon (https://yle.fi/uutiset/3-10106158). Ei tämä hyvältä näytä.
Sote- ja maakuntauudistus myös syö keskustan kannatusta. Maakunnan suurin kaupunki saa hallintoon eniten edustajia, muutamassa maakunnassa enemmistön, pienemmät kunnat eivät saa yhtään edustajaa. Keskusvaltaisuuden periaate tässä hyvin toteutuu. On aihetta epäillä, että säästötoimet ja palvelujen alasajot kohdistetaan maakunnan pikkukuntien alueelle, vanhustenhoitoon ja henkilöstökuluihin. Tekeviä käsiä on hoito- ja hoivatyössä liian vähän. En ole havainnut, että keskustan ministerit olisivat sinne luvanneet lisää resursseja, mutta lomarahaa kyllä leikattiin.
Vanhushoivaa käsittelevästä kirjasta osui silmään seuraava kohta: ”Monet niistä ratkaisuista, jotka vanhushoivan politiikassa ovat nykyään arkipäivää, olisivat muissa yhteyksissä välittömästi tuomittavia. Päivähoitopalveluja suunniteltaessa tiettävästi kukaan ei ole ehdottanut, ettei lasta tarvitse päästää vessaan, kun tarpeet voi tehdä vaippaankin. Miltä muulta ryhmältä kuin vanhuksilta voitaisiin evätä mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun? Vangeillakin on oikeus - ja mahdollisuus - päivittäiseen ulkoiluun. Jos näistä oikeuksista voidaan huolehtia muiden ihmisryhmien kohdalla, miksi ei myös vanhusten?”
Keskustalaisessa hoivapolitiikassa on vallalla uusiokieli, jossa hoitotyön arkipäivät ja palvelujen leikkaukset häivytetään politiikkakielen rivien väliin. Maakuntahallinnon perustamisesta puhutaan jatkuvasti, hoivaan ja ihmisen luonnolliseen vanhenemiseen kuuluva asiat jäävät taka-alalle. Ydinkysymys kuuluu, miksi keskusta teki sote-palvelujen uudistuksesta hallinnon uudistuksen?