Sote-soppa kiehuu ja kattilassa riittää hämmentäviä kapustoja. Uudistus on erittäin merkittävä ja vaarana on, että päätösvalta annetaan ministeriöille eikä demokraattisesti valituille maakunnan päättäjille.
Mielestäni itsehallintoalueita tulee olla eduskuntavaalien vaalipiirien verran. Miksi näin? Siksi, että tällä tapaa saadaan sote-alueet ankkuroitua vahvasti eduskuntaan ja sen tapaan toimia. Maakuntien kansanedustajat ovat maakuntiensa puolustajia ja puhaltavat samaa hiiltä kun kyse on maakunnan elinvoimaisuuden kehittämisestä. Kehittämisehdotukset törmäävät tietysti joskus puoluerajoihin mutta uskallan väittää, että hallitus-oppositio –muuri on maakunnan kehittämisen kohdalla matalammalla kuin eduskunnassa.
Maakuntarajat ylittävä yhteistyö toimii jos siinä on riittävät kannustimet. Viime kädessä maakuntatasolla pyritään kuitenkin vetämään kotiinpäin. Ja kyllä kansanedustajan on mukavampi mennä vaalikentälle mikäli hän on kyennyt tekemään jotain maakunnan tai sen asukkaiden eteen. Miksi ei siis kytkeä sote-uudistusta tähän viitekehikkoon? Näin sote-alueet kytkettäisiin myös vaalipiiriuudistukseen.
Heti ensi metreillä kompuroiminen näin tärkeän uudistuksen osalta olisi kohtalokasta. Uudistus on sen verran tärkeä, että se on syytä kytkeä maakunnalliseen ja eduskuntavaalipiirien mukaiseen viitekehykseen. Näin ollen esimerkiksi viiden alueen sote-malli on liian keskittävä ja se pitää saman tien kuopata. Vielä pitää Tornionjoessa veden tovin virrata ennen kuin näkisin Kemi-Tornion alueen luonnollisesti kuuluvan Oulun sote-alueeseen.
Mikäli puhutaan aidosta itsehallinnosta, tulee sen ulottua myös rahoitukseen. Ruotsissa terveydenhoidosta, kulttuurista ja alueen liikenteestä vastaavien maakuntahallintojen määräämä veroprosentti on noin 10 % kun kuntien veroprosentti on noin 19-20%. Ruotsissa kokonaisveroaste on suunnilleen sama kuin Suomessa.
Sote-uudistuksessa kyse on myös siitä, pistetäänkö (vero)järjestelmä taipumaan demokratian edessä vai päinvastoin. Sote-alueella tulee olla verotusoikeus. Mikäli rahoitus siirretään valtiolle, tulee sote-alueiden osalta päätösvalta olemaan todellisuudessa sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ennen muuta valtiovarainministeriön virkamiehillä. Kärjistäen, virkamiesvalta määräisi minkä verran kunkin sote-alueen tulee leikata palveluita, jotta uudistuksen perustavoite, 3 miljardin euron säästö, syntyy.
Nyt on siis tarkan pelin paikka. Mikäli ministeriöt päästetään uudistuksen herraksi, ollaan helposti päätöksenteon osalta tutussa tilanteessa: maakunnissa laaditaan paperitiikereitä (strategioita), hörpitään kahvia, syödään nisua ja toivotaan uudistusten osalta parasta mutta mitään ei viime kädessä voida päättää. Ministeriöiden satraapit rahahanoineen pitäisivät siitä huolen, että demokratian kaavut yllään olevat maakunnat olisivat heidän tiukassa tarkkailussa ja valvonnassa.
Keskusta on profiloitunut aluepolitiikalla. Yksi eduskuntavaaliensa keskeisiä teemoja oli sote-sopan keittäminen valmiiksi. Kepulla ei siis ole tätä varaa sössiä. Mutta jos uudistuksesta tulee keskittävä ja rahoitus annetaan käytännössä ministeriöiden päätäntävaltaan, ei aluepolitiikasta kannata enää puhua rinta rottingilla muualla kuin tupailloissa, jos niissäkään.
↧
Sössiikö Kepu soten?
↧