A-studion toimittaja Pasi Peiponen pohdiskeli syyskuussa blogissaan ansiokkaasti Itä- ja Pohjois-Suomen autioitumista. Peiponen kirjoitti tuolloin, että ”Suomi peittyy tällä hetkellä alueisiin, joiden olemassaolosta ei enää tiedetä mitään”. Peiposen mukaan mikään niissä ei enää nosta päätään - ei yrittäminen, ideat, rohkeus, eikä synnytystalkoot. Peiposen on blogissaan hyvin vaikea löytää mitään tulevaisuutta näille seuduille.
Luin Peiposen blogin suurella mielenkiinnolla kun se ilmestyi. Olen itse näiden seutujen puolustaja ja mielestäni meillä on täällä hieno tulevaisuus, kun uskallamme olla yhdessä rohkeita. Vaikkapa täällä Lapissa näen suuria mahdollisuuksia matkailussa ja biotaloudessa. Siksi olinkin pettynyt, kun luin Peiposen uusimman blogin. Nyt oli toinen ääni kellossa.
Tällä kertaa Peiposta nimittäin hirvittää ja Pohjois-Suomessa onkin hänen mielestään tulevaisuutta. Se tulevaisuus ei kuitenkaan ole Peiposelle mieleinen, vaan hän haukkuu niin kaivos-, metsä- kuin energiateollisuudenkin. Jäämeren rautatiehanke saa Peiposelta kyytiä, aivan samoin kuin matkailukin. Koko blogista jää mielikuva, jonka mukaan täällä ei saisi tehdä yhtään mitään.
On sinällään virkistävää, että Peiponen on päättänyt haukkua niin keskustan kuin vihreätkin. Keskusta ottaakin nyt Peiposen mielestä pohjoisen mahdollisuuksia käyttöön ja vihreät ei puolusta koskematonta luontoa hänen mielestään riittävästi. Näin keskustalaisena oli hyvin hämmentävää lukea puolueemme väitetystä luontovihamielisyydestä. Tällä hallituskaudella olemme esimerkiksi perustaneet uuden kansallispuiston pohjoiseen, Hossaan, ja samoin olemme ensimmäistä kertaa kohdentaneet valtion varoja vaelluskalahankkeisiin. Miksi Peiponen unohtaa tämän?
On myös stereotypisointia väittää, että kaikki keskustalaiset olisivat kaivosteollisuuden juoksupoikia. Eivät ole. Kaivoksiakin Lappiin mahtuu, mutta joukossa on niin hyviä kuin huonojakin hankkeita. Itse suhtaudun hyvin kriittisesti esimerkiksi Soklin ja Hannukaisen kaivoshankkeisiin. Sen sijaan Suurikuusikon kultakaivosta Kittilässä pidän onnistumisena, jossa on onnistuttu sovittamaan yhteen kaivosteollisuuden, matkailun ja porotalouden tarpeet. Jäämeren rautatie on myös minulle mahdollisuus, ei uhka.
Me olemme pohjoisessa luontoihmisiä, mutta ymmärrämme myös monipuolisen elinkeinorakenteen tarpeellisuuden. Luonto on meille ihmisille kumppani, leivän tuoja ja elinympäristö, jonka hyödyntäminen kestävällä tavalla kuuluu asiaan. On viljeltävä ja on varjeltava. Kylvettävä ja niitettävä. Niin pelloilla kuin metsissäkin.
Haluaisinkin kysyä Peiposelle näihin häneen kahteen blogiinsa viitaten, että mitä täällä pohjoisessa pitäisi mielestäsi tehdä? Näyttää siltä, että haaveilet suuresta luontoreservaatista ilman mahdollisuuksia mihinkään elinkeinotoimintaan. Emme menesty pohjoisessa toistemme paitoja pesemällä, vaan meillä on oltava yrittäjyyttä. Minulle nuo mahdollisuudet ovat matkailussa ja biotaloudessa. Mikä on sinun visiosi?