Asiantunteva, selkeä, tasainen ja rento. Näihin sanoihin voisi tiivistää Keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen puheen eilisessä presidenttitentissä. Matti Vanhasella on Sauli Niinistön ohella ehdokkaista vahvin asiantuntemus nykypäivän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, puolustus- ja pääministerikausilla saavutettu tietämys näkyi puheessa.
Vanhanen on kampanjoinut presidentiksi jo puolitoistavuotta ja kannatus on hädin tuskin paria prosenttia. Väyrysen taiteilu presidenttiehdokaaksi ja nousemalla kerralla galluppeissa Vanhasen yläpuolelle, ei voi olla aiheuttamatta tappiomielialaa. Tämä saattoi vaikuttaa alitajuisesti Vanhaseen kun hän totesi alussa "me valitsemme kahden ja puolen viikon päästä presidentin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi." Vanhanen ei siis ehdokkaana usko toiseen kierrokseen?
Teemoina oli globalisaatio, talous, eristäytyminen vastaan yhteistyö sekä kahtiajako. Kahtiajako käsitti sekä kansainvälisen yhteisön kahtiajaon sekä Suomen kahtiajaon. Teemat liittyvät hyvin Tasavallan presidentin ydintehtävään eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Joidenkin ehdokkaiden puheissa korostama menneisyys ei näkynyt Vanhasen puheessa ja vaan katse oli tulevaisuudessa.
Tähänastisista puhujista Vanhanen oli selkeästi rennoin. Puhuja pystyy esiintymään rennosti kun hän tietää ja tuntee asian josta puhuu: turvallisuuspolitiikan kokemus toi itsevarmuutta. Itsevarmuutta ja valmistautumista korosti hänen puhuminen ilman papereita. Katsojille jäi varmasti kuva, että tässä on henkilö johon voi luottaa ja joka tietää presidenttiyden vaatimukset.
Turvallisuuspilarit
Vanhanen muodosti puheensa rungoksi neljä turvallisuuspilaria. 1. kansainvälinen yhteistyöä, 2. uskottava puolustus ja samalla jyrkkä ei nato-jäsenyydelle, 3. itsellinen talous ja energiaomavaraisuus, 4. kansakunnan eheys. Pilarit 1., 2. ja 3. olivat sellaisia, joita suurin ehdokkaista kannattaa. Globaalisaatio näkökulman ottaminen mukaan Suomen ulkopolitiikkaan on perusteltua mutta ei sillä pysty erottautumaan Sauli Niinistöstä. Pilari 4. oli hyvin riskaabelinen teema pääministeripuolueen presidenttiehdokkaalta. Ottaen huomioon kuinka epäsuosittu Juha Sipilän hallitus on tällä niin hallituksen talouspolitiikan puolustaminen näin näkyvästi karkoittaa äänestäjiä, ainakin heitä jotka vielä pohtivat kantaansa.
Turvallisuuspilarit rytmittivät puhetta hyvin ja ne mahdollistivat monien erilaisten asiakokonaisuuksien käsittelyn lyhyessä puheessa. Puheessa tuli laaja katsaus Matti Vanhasen vaaliteemoihin mutta samalla konkretia jäi pintapuoliseksi. Olisi kenties ollut hyödyllisempää ottaa keskeiseksi teemaksi puheeseen esimerkiksi kansakunnan eheys ja pureutua siihen konkretian tasolla. Tämä olisi varmasti tuonut niitä keskustalaisia takaisin Vanhasen kannattajiksi, jotka ovat siirtyneet Väyrysen leiriin.
Järkeen vetoamisen ohella Vanhanen vetosi myös tunteisiin. Kuten Torvalds, niin myös Vanhanen säilytti henkilökohtiasen tarinan puheen loppuun. Toisin kuin Väyrynen niin Vanhanen ei halunnut menneisyyttä takaisin vaan haki menneisyyden kautta luottamusta tulevaisuuteen. Evakot saatiin siirrettyä Karjalasta ja asuettua, joten miksei nykyisistäkin haasteista kansakunta voisi selvitä. Ainakin minuun ja varmasti kaikkiin muihin, joiden suku on joutunut lähtemään Karjalasta kerran jos toisenkin, puhe vetosi.
Vanhanen, Niinistö, Väyrynen
Vaikka Matti Vanhasen puhe oli hyvä niin ongelmana on kuitenkin erottautuminen. Kuten alussa totesin niin puheen teemat olivat sellaisia, jotka sopivat usealle presidenttiehdokkaalle. Vertailtaessa Vanhasta Niinistöön ei selkeitä eroja ole löydettävissä. Pääministerikaudella Vanhasta pidettiin tasaisen harmaana ja tämä imago ei ole muuttunut verrattuna Sauli Niinistöön. Tietämystä Matti Vanhasella on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja hänellä olisi siksi ollut mahdollisuus uskottavasti ja rakentavasti haastaa nykyistä presidenttiä.
Kaksintaistelussa Matti Vanhanen vs Paavo Väyrynen Vanhanen onnistui huomattavasti paremmin. Ehdokkaiden esiintymisessä ja puheiden teemoissa oli selkeitä eroja. Väyrynen on menneisyyden ja Vanhanen tulevaisuuden ehdokas, Väyrynen on riitaisa ja Vanhanen puolestaan rakentava ehdokas. Matti Vanhasen puhe oli tähänastisista presidentillisin ja hän on valtiomiestason ehdokas. Siksi ihmetyttää ettei hänen kannatuksensa ole nykyistä suurempi. Missä vika?