Keskustan pitää nyt jättää talouspuhe omaan arvoonsa ja ryhtyä päättäväisesti pienentämään eriarvoistumista. Velkakellon tikitystä ei enää kuule juuri kukaan.
SOTE-uudistus on hallituksen tärkein projekti. Hallitus tavoittelee sillä kahden miljardin säästöjä valtiontalouteen vuoteen 2029 mennessä. Uudistus on keskeinen työkalu valtiontalouden kestävyysvajeen pienentämisessä.
Kesän kynnyksellä SOTE-uudistuksen keskeinen osa, valinnanvapauslaki, meni uuteen valmisteluun koska Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti sitä puutteellisena ja osin ristiriidassa perustuslain kanssa. Tällä hetkellä emme tiedä lisääkö vai vähentääkö uusi valinnanvapauslaki sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia. Uudistuksen puolustajat väittävät, että kustannukset vähenevät ja että säästötavoitteista pidetään kiinni. Kriitikot väittävät, että valinnanvapauden lisääntyessä mikään ei pidättele kustannusten nousua.
Valmisteilla oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksulaki liittyy tähän kiistaan. Tällä hetkellä muodollisiksi tarkoitetut asiakasmaksut ovat joillekin ihmisille kynnys hakeutua palveluihin. Jos toimeentulo on tiukalla, muutaman kympin toistuvat maksut ovat suuria. Siksi eriarvoisuus on myös kasvanut – rikkaat saavat enemmän ja parempia palveluita kuin vähävaraiset.
SOTE:n puolustajat haluaisivat nostaa asiakasmaksuja entisestään vähentääkseen valinnanvapauden kustannuksia. Tämä lisäisi eriarvoistumista ja vesittäisi SOTE-uudistuksen tavoitteen pienentää terveyseroja. Puolustajat vetoavat taloudellisiin realiteetteihin ja hallitusohjelmaan: kestävyysvajetta pitää pienentää ja hallitusohjelmasta pitää pitää kiinni.
Keskustalle talouspuhetta tärkeämpää on nyt poliittinen todellisuus: kannatus laskee ja monen kansanedustajan palli huojuu. Osa äänestäjistä on tyytyväisiä siitä, että valtion kokoa on pienennetty, mutta suuri osa kokee, että keskusta on unohtanut Santeri Alkion perinnön ja köyhän asian. Kannatuspotentiaali on niissä ihmisissä jotka ovat huolissaan eriarvoistumisesta ja taloudellisesta globalisaatiosta.
Poliittisesti keskustalla on vain hävittävää, jos se pitää kiinni talouspuheesta. Jos keskusta haluaa päättäväisesti tarttua eriarvoisuuskehitykseen, se lähtee ajamaan asiakasmaksujen pienentämistä. Tämä tarkoittaa toki sitä, että SOTE:n kahden miljardin tavoitteen suhtaudutaan kevyemmin kuin tähän asti. Nyt talous kuitenkin kasvaa ja talouskasvuun liittyy korkoa korolle ilmiö: pienetkin vuotuiset kasvuprosentit vievät talouden eksponentiaaliseen kasvuun. Alijäämäistä budjettiakaan ei tarvitse enää pelätä, kun ymmärrämme, että investoimme hyvinvointiin, tasa-arvoon ja parempaan tulevaisuuteen.