Keskipohjanmaa-lehden mielipidesivulla on käyty hyvää keskustelua Alkion perinnöstä. Santeri Alkio opetti aikoinaan, ettei saa unohtaa köyhän asiaa ja siitä hänet parhaiten muistetaan. Nykykeskustan pitäisi tarkemmin määritellä mitä sen edustama alkiolaisuus on? Onko se köyhän asialla olemista vai onko se menestyjien ehdoilla tapahtuvaa kasvukeskuspolitiikkaa, jonka maksumieheksi joutuvat pienituloiset ihmiset ja maakuntien sivukylät.
Santeri Alkion oppeihin tukeutunut keskusta on puhunut sata vuotta heikomman puolustamisesta, jotta oikeus ja kohtuus toteutuisivat. Köyhän asia tarkoittaa niukimmin eläviä ihmisiä, mutta laajemmin käsitettynä heikomman puolustaminen tarkoittaa myös sivukylien asukkaiden ja elinkeinojen puolustamista vallan päälle pyrkivää tappolinjaa vastaan. Luottamus murenee, jos yleisesti aletaan kokea, että keskustan puheet ja teot eivät ole yhtäpitäviä.
Onko nykykeskusta unohtanut, että Alkio myös oli nuorisoseuraliikkeen aateisä. Santeri Alkio oli sitä mieltä, että jokainen nuorisoseuraan liittynyt piti saada tuntemaan itsensä ”jäseneksi, jolla on jotain merkitystä”. Alkion nuorisoseura-aatetta voi soveltaa kuntapolitiikkaan. Maakuntien Suomen keskustalaisissa kunnissa jokaisen pitäisi tuntea itsensä asukkaaksi, jolla on jotain merkitystä. Keskustalaiset kuntapoliitikot ovat hoitaneet asiat huonosti, jos asukas tuntee, että hänen ainut merkityksensä on veronmaksu ja säästöpäätösten kohteena oleminen.
Santeri Alkio puhui köyhän asiasta. Ennen vuoden 2011 rökäletappiovaaleja keskustajohtaja Mari Kiviniemi puhui vain ”asiasta” kyseisen sanan asiasisältöä sen enempää selittämättä. Nykykeskusta puhui kuin pörssimeklari ja halusi yhtiöittää sote-palvelut ja liikenneväylät.
Nykykeskustan hommia katsellessa tulee tunne, että puolue katselee maailmaa pörssipelurin silmin. Sote-palvelut ja liikenneväylät (esim. tiet) ovat perustoimintaa, jota ei tarvitse yhtiöittää, eikä niitä missään tapauksessa saa luovuttaa pörssiyhtiöiden hallintaan. Rajuja hinnankorotuksia tehnyt sähköverkkoyhtiö Caruna Oy olkoon varoittavana esimerkkinä keskustallekin.
Nykykeskusta panostaa pääministeri-johtajan henkilöön. Ei se riitä. Kuva puolueesta syntyy pitkän aikavälin sanojen ja tekojen mukaan. Jos puolue vaikenee asioista, joista sen on aina totuttu puhuvan, sen uskottavuus heikkenee. Varsinkin jos keskustan hylkäämä Väyrysen Paavo puhuu juuri näistä vaietuista asioista.