Viime päivien aikana Perussuomalaisista erkaantunut ja ”Isänmaan asialla”-tavaramerkin itselleen ominut Sininen tulevaisuus-ryhmä on saanut paistatella julkisuuden valokeilassa. Ryhmän puheenjohtaja Elolla on ollut kova työ yrittäessään peitellä poliittista kähmintää, joka käytiin vallan kamareissa Perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokouksen alla ja jälkeen. Elon henkilökohtainen uskottavuuskin on joutunut kokemaan ”lievän” kolauksen, Elon osoittautuessa taipuvaiseksi moniavioisuuteen, kaikesta huolimatta. Medialla on käsissään positiivinen ongelma: uutisoitavan runsaudenpula.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten hallituspuolueiden syvissä riveissä todellisuudessa reagoidaan näihin mitä eriskummallisimpiin tapahtumiin, joita leimaa ”tarkoitus pyhittää keinot”-periaate.
Tässä kohtaa on kenties syytä huomauttaa, että istuvassa hallituksessa on vain kaksi puoluetta, ei kolmea. Nämä kaksi puoluetta ovat pääministeripuolue Keskusta ja Kokoomus. Hallitusvastuussa on tiukasti kiinni myös osapuoli, joka on eduskuntaryhmä, ei puolue. Tässä suhteessa elämme historiallisia aikoja. Koskaan ennen tällaista tilannetta – ”erikoisjärjestelyä” – ei tiettävästi ole ollut isänmaan politiikassa. ”ISÄNMAAN ETU” vaatii tätä …
Vaatiiko suuri ”ISÄNMAAN ETU” sitä, että puolueeksi paniikkivauhtia pyrkivä ryhmittymä kenties juurikin tällä hetkellä kopioi, vastoin eduskunnan toimintaperiaatteita, eduskunnan koneilla kannatuskorttejaan?
Suomen poliittinen tilanne on suoraan sanottuna naurettava, vaikka Sipilä Merkelin tuen kovasti väittäisi saaneen. Varmaan Merkelinkin silmin katsottuna Suomessa on menty pitkälle valtaan takertumisessa. Ei sitäkään villaisella paineta kansainvälisessä tarkastelussa.
Siispä, ”suo siellä, vetelä täällä”.
Voi hyvinkin olla, että ainakin pääministeripuolue Keskustassa on syytä vakavasti ryhtyä etsimään Sipilän seuraajaa. Keskustan väki on tunnetusti änkyräsakkia sille päälle sattuessaan. Kyllä Keskustassakin ollaan hereillä, niin äänestäjien kuin kenttäväenkin parissa.
Se absoluuttisen vallanhimon leima, mikä nyt nähdään lähinnä ex-puoluejohtaja Soinin otsassa, voi aivan hyvin tarttua myös hallituspuolueiden otsaan. Silloin ei hyvä heilu.
Joitakin pahaenteisiä merkkejä ainakin Keskustan kentästä on jo ilmaantunut.
Ei savua ilman tulta.