YLE uutisoi lauantaina 17.6.2017 näyttävästi: Timo Soini näytti jälleen olevansa maailmanluokan peluri.
Valtionmedia väittää "uutisessaan" myös "tutkineensa" miten hallituskriisi eteni. Sen mukaan Perussuomalaisissa tehtiin sisäpiirin vempautus, jolla annettiin Jussi Halla-aholle opetus.
Mitään asiallisesti uutta ei YLE edelleenkään tuo esiin. Timo Soinin irtiotto puolueestaan näyttäisi nykyisen valtiojohdon lisäksi miellyttävän myös valtionmediaa. Sen "tehtävänähän" on pönkittää Suomen "virallista" linjaa. Siihen taitavat perinteetkin velvoittaa.
Tiedot puolueen eduskuntaryhmän hajoamiseen johtaneista tapahtumista ja niiden taustoista ovat viikon aikana tarkentuneet lähinnä muiden medioiden kautta. Ammattitaitoisia politiikan toimittajia– jotka eivät ainoastaan pidä korviaan auki oikeassa paikassa oikeaan aikaan vaan osaavat myös arvioida kuulemaansa– ei kuitenkaan ole liikaa.
Sampo Terho puheenjohtajaksi
Soinin oli luovuttava puheenjohtajan tehtävästä ennenaikaisesti, koska tiesi jäsenistön tyytymättömyyden ja olisi hävinnyt äänestyksessä. Kritiikki häntä ja ministeriryhmää kohtaan oli kasvanut. Hallitusvastuu ei ole helppoa etenkään populistiselle puolueelle, jolta puuttuu vahva puolueideologia.
Kuilu puoluetta johtavan ulkoministerin ja jäsenistön välillä näyttää parissa vuodessa kasvaneen ammottavaksi. Siihen vaikutti paitsi ministerien kyvyttömyys ajaa puolueelle tärkeiden hallitusohjelmakirjausten toteutusta, erityisesti se, että maailma ympärillä muuttui samojen asioiden kohdalla tavalla, jossa muut hallituspuolueet toimivat päinvastaiseen suuntaan.
Nämä asiat liittyivät ennen muuta syvenevään pakolaiskriisiin ja lisääntyneeseen muslimiterrorismiin sekä EU-integraation tiivistämisvaatimuksiin. Kysymys ei ollut niinkään arvoista kuin kylmistä poliittista tavoitteista.
Kuilua lienee syventänyt Soinin runsas matkustelu ulkoministerinä ja tästä johtunut heikko yhteydenpito kenttäväkeen. Soini ehkä kuvitteli, että Sampo Terho saattaisi maahanmuutto- ja EU-kriittisemmällä agendalla tulla valituksi ja johtaisi puoluetta hänen luottomiehenään hallituskauden loppuun. Terhon aseman vahvistamiseksi hänet nostettiin ministeriksi toukokuun alussa.
Valtamediassa on puhuttu "halla-aholaisten" harjoittamasti junttaamisesta ennen puoluekokousta. Soini on kirjoittanut suljetuista Facebook-ryhmistä, joissa väittää tällaista tapahtuneen. Vähemmän on puhuttu siitä, että junttaamista tehtiin myös Terhon puolesta ja ilmeisesti Jussi Halla-ahoa vastaan jopa toisen hallituspuolueen voimin.
Loikkaussuunnitelma
Viimeistään siinä vaiheessa kun Halla-ahon valinta alkoi näyttää todennäköiseltä, Soini sopi suunnitelmasta pääministeri Juha Sipilän ja valtiovarainministeri Petteri Orpon kanssa. Aloite on saattanut tulla Sipilältä tai Orpolta. Molemmilla on näet merkittäviä valtapoliittisia etuja ajattavanaan.
Soinin kanssakäyminen ollut tiivistä myös oman ministeriryhmänsä kanssa. Sen jälkeen ministerit ovat luultavasti keskustelleet "uskottujen" kansanedustajien kanssa. Eroratkaisu on niin iso, että se vaatii kypsyttelyä: sellaista tuskin muutaman päivän sisällä tehdään. Lista eroavista lienee ollut valmiina viimeistään toukokuun lopulla.
Presidentti Sauli Niinistön on myös täytynyt olla informoitu. Hänen tavoitteenaan on puolustusyhteistyön tiivistäminen EU:ssa. Soini oli ulkoministerinä tiiviissä kanssakäymisessä hänenkin kanssaan.
Lännen Median toimittaja Lauri Nurmen juttu 3.6.2017 on siinä määrin yksityiskohtainen, että suunnitelma oli loikkarien nimiä myöten siinä vaiheessa selvä. Nurmen paljastuskirjoitus "pakotti" Soinin valehtelemaan selväsanaisesti vielä samana iltana Plokissaan jopa uskontoon vetoamalla:
– Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä. ... Pidän loikkareita luusereina. Siksi ajoin hallitusneuvotteluissa läpi niin sanotun seteliselkärankaisten rappiopykälän kumoamisen. Historiallinen vääryys ja Kekkosen ajan politiikan rappiotila joutui tilille ja historian hämärään.
Lopullinen päätös suunnitelman toimeenpanosta tehtiin valintapäivän 10.6.2017 iltana.
Tätä taustaa vasten sekä Sipilän ja Orpon lausunnot että presidentti Niinistön oudot kommentit vastavalitusta puoluejohdosta asettuvat yhteyteensä. Hallituskumppanien puoluejohtajien keskustelut Halla-ahon kanssa sekä pääministeri Sipilän lentomatka presidenttiä tapaamaan näyttävät olleen näitä koskevia tiedotustilausuuksia myöten teatteria.
– Ei se 'pelkkää' näytelmää ollut, totesi Sipilä illan A-studiossa tapaamisestaan aamulla Halla-ahon kanssa.
Sikäli kuin tiedot pitävät paikkansa presidentti Niinistön sekä pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Orpon toiminta vaikuttaa sopimattomalta heidän luottamusasemalleen eikä herätä luottamusta, ulkoministeri Soinin toimista puhumattakaan.
Mikä oli Soinin suunnitelmien taustavaikutin?
Syyt siihen, että että "soinilaiset" olivat valmiita eroamaan eduskuntaryhmästään jatkaakseen niin sanottuina ottopoikina kokoomuksen ja keskustan johtamassa hallituksessa vielä pari vuotta, tuskin ovat erityisen isänmaallisia nekään.
ToimittajaMarkus Leikola kirjoitti Apu-blogissaan jo 14.3.2017:
– Timo Soinin unelma on jo pitkään ollut ulkoministerin salkku ja sen jälkeen Lontoon suurlähettilään paikka. Ulkoministeriunelman toteutumiseksi oli välttämätöntä pitää puolue koossa, viedä se vaalivoittoon ja sitten vielä hallitukseen. Muita kynnyskysymyksiä kuin Soinin ulkoministeriys ei perussuomalaisilla juuri ollutkaan kevään 2015 hallitusneuvotteluissa. ...
Uskokoon ken haluaa, että Soini ei panisi tikkua ristiin tämän vaihtoehdon toteutumisen eteen.
Aika näyttää toteutuvatko Soinin suunnitelmat myös näiltä osin. Tämä edellyttää sekä hallituksen että presidentin myötävaikutusta. Kuuliaisempaa "juoksupoikaa" nämä tuskin olisivat mistään muuten saaneetkaan. Mahtaa EU-komission puheenjohtajakin olla tyytyväinen. Win-Win.
Miten Soini sai noin puolet ryhmästä seuraamaan itseään?
Siinä, miten Soini sai puolueensa ministerit mukaan suunnitelmaan, tuskin on ihmettelemistä. Tämän lisäksi hänen oli saatava ministeriryhmän tueksi myös toistakymmentä kansanedustajaa.
Jostain tupsahti 16 vuoden takainen uutisjuttu, joka herätti miettimään Soinin suhdetta puolueeseensa. MTV Uutiset kirjoitti 2.12.2000 (sic!):
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kokoaa Suomeen uutta oikeistopuoluetta. Soinin mukaan Suomessa on viiden vuoden kuluttua samanlainen oikeistopopulistinen puolue kuin Itävallassa ja Norjassa.
– Jos sellaista ei synny, olen epäonnistunut. Ja jos silloin vielä on Perussuomalaiset-puolue, en voi tästä syystä olla sen puheenjohtaja, Soini sanoo.
Soinin mielestä oikeistopopulismin niputtaminen samaan nippuun rasismin ja ulkomaalaisvastaisuuden kanssa on "liian helppo selitys". Hänen mukaansa Jörg Haiderin puolueen menestys Itävallassa ja Carl Hagenin Edistyspuolueen suosio Norjassa eivät johdu niiden ulkomaalaisvastaisuudesta tai äärioikeistolaisuudesta, vaan kyvystä puhua kansan kieltä. ...
Soini kiertää parhaillaan maata käännyttämässä ensin omaa puolueväkeään uuden puolueen kannalle. Samalla hän sanoo etsivänsä puolueelle uutta, "profeetallista" johtajaa.
– Kun löytyisi oikea mies, puolueen kannatus nousisi nopeasti tuollaiseen 10 prosenttiin, Soini uskoo.
Tony Halme tuli ja meni. Hän toi mukanaan uusia kannattajia, joista eräs on nykyinen työministeri Jari Lindström. Jussi Halla-aho toi mukanaan vielä enemmän väkeä. Mutta "profeetalliseksi" johtajaksi hänkään ei kelvannut – ainakaan Soinille itselleen. Hän taisi lopulta löytää etsimänsä itsestään...
Uutisjutusta ilmenee paitsi Soinin käytännöllinen ja välineellinen suhtautuminen Perussuomalaisiin puolueena, ainakin tuolloin, myös se, ettei hänellä ollut selkeää puolueideologiaa. Kysymys näyttää ensisijaisesti olleen kannatuksen kasvattamisesta populismilla ja demagogialla.
Miksi kulttijohtaja korostaa uhranneensa kaikkensa muiden hyväksi?
Jäähyväispuheessaan puoluekokouksessa Soini puhui tunteiden merkityksestä politiikassa. En ole hänen puheitaan aiemmin kuunnellut enkä osaa arvioida miten se poikkeisi aiemmista.
Hän kuitenkin vetosi kuulijoidensa tunteisiin. Voi olla, että puhe oli tähdätty niille, jotka eroaisivat hänen kanssaan eduskuntaryhmästä, tai blogikirjoituksen tavoin johtamaan ihmisiä harhaan.
Huomioni kiinnittyi Puolueen merkityksen korostamiseen. Soini painotti uhrautumistaan Puolueen ja sen jäsenistön eteen. Hän kertoi puheenjohtajana joka päivä ajatelleensa heitä!
Puolueen korostaminen on tuttua totalitaristisista ääriliikkeistä, vaikka Soinin kohdalla ei ideologisesti ole kysymys kommunismista tai natsismista. Mutta liikkeen ja sen johtajan korostaminen on ominaista myös uskonnollisille lahkoille, joissa karismaattinen johtaja odottaa seuraajiltaan uskollisuutta.
Kultteihin liittyy se, että jäsenet omasta tahdostaan ovat lojaaleja Johtajalleen ja valmiita seuraamaan häntä kuolemaan asti. Äärimmäisissä tilanteissa kokiessaan asemansa uhatuksi nämä ovat saaneet kannattajansa tekemään joukkoitsemurhan.
– Tämä päätös on todennäköisesti poliittinen itsemurha. Teemme sen silti selkein mielin. Teemme sen isänmaan vuoksi.
Näin vakuutti eronneiden muodostamaa Uusi Vaihtoehto -eduskuntaryhmää johtavaSimon Elo medialle 13.6.2017. Soini myhäili "rivijäsenenä" taustalla.
Petteri Hiienkoski
Aihepiiriin liittyvää:
"Poikkeuslaista liittovaltiokehitykseen eli: miksi eduskuntaryhmät hajoavat" (14.6.2017)
"Presidentti Niinistön paavimainen kannanotto" (12.6.2017)