Suomessa tapahtuu kummia.
Luin juuri hetki sitten, että keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen oli kertonut olevansa huolissaan tasa-arvosta ja toivonut muutosta Suomen perustuslakiin siten, ettei maamme presidentin tarvitsisi olla enää syntyperäinen suomalainen.
Kaikkosen mielestä pelkän kansalaisuuden tulisi riittää.
– Ajattelen niin, että ei se oikein 2000-luvun tasa-arvoajattelua vastaa. Se ei kohtele Suomen kansalaisia samalla tavalla, Kaikkosen kerrotaan sanoneen STT:lle.
Hallituspuolueista kokoomus ja perussuomalaiset pitäisivät kiinni nykyisestä linjasta, jossa tasavallan presidentti valitaan välittömällä vaalilla syntyperäisistä Suomen kansalaisista.
Kysymys tasavallan presidentin syntyperäisyydestä on noussut esiin tasaisin väliajoin vasemmiston ja vihreiden riveistä, mutta koskaan aikaisemmin tällaista keskustelunaloitusta ei ole tehty keskustan konservatiivisiiven taholta.
Tästä syystä halusin ottaa selvää siitä, kuinka lähellä tasa-arvoa koskevat asiat keskustaa oikeastaan ovat, mutta valitettavasti en löytänyt yhtäkään keskustelunavausta, jossa olisi otettu enemmän kantaa maahanmuuttajien tasa-arvoiseen kohteluun tai yhtään mihinkään muuhunkaan tasa-arvoa koskevaan kysymykseen koulutusta lukuunottamatta.
Pääosin keskustalla on ollut melko nuiva suhtautuminen lähivuosina velloneisiin moderneihin uudistuksiin, kuten esimerkiksi viime vuonna eduskunnassa hyväksyttyyn sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, jota vastusti yhteensä kolmetoista keskustalaiskansanedustajaa. Sitten ymmärsin.
Kaikkonen puhuu tietystikin heidän sitoutumattomasta ministeristään.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on kyllä syntynyt Helsingissä, mutta juridillisesti katsoen hänen syntyperäisyytensä liikkuu harmaalla alueella. Bernerin vanhemmat eivät koskaan hakeneet tyttärelleen Suomen kansalaisuutta, jonka myötä hänestä tuli Suomessa syntynyt sveitsiläinen, eikä vaaditulla tavalla syntyperäinen suomalainen.
Viime eduskuntavaaleissa keskustan ja kokoomuksen kilpailuttaneelle sveitsittärelle myönnettiin kaksoiskansalaisuus vasta 19. tammikuuta 2015, jonka myötä hänestä tuli myös eduskuntavaalikelpoinen. Seuraavana päivänä keskustan puheenjohtaja ja nykyinen pääministerimme Juha Sipilä ilmoitti iloiten Bernerin ehdokkuudesta vaaleissa.
Berner oli ollut syntymästään saakka Sveitsin kansalainen.
Kaikkosen lisäksi myös valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on alkanut ajamaan perustuslakimuutosta eteenpäin.
- Ymmärrän, että syntyperäisyyden vaatimus valtionpäämieheltä ja ministereiltä oli perusteltu aikoinaan itsenäisyyden alussa, kun oli tarve vakiinnuttaa nuori itsenäisyys ja tasavalta. Mutta mihin tarvitaan syntyperäisyyden vaatimusta presidentiksi valittavalta 2010-luvulla?, Ojanen kysyy.
Tässä vaiheessa lienee paikallaan muistuttaa, että professori Ojanen yhdistettiin Bernerin liikennehankkeen kummallisiin konsulttilaskuihin, joissa konsulttiyrityksiä ei kilpailutettu lainkaan. Liikennehankkeen kokonaiskustannuksista hänen laskutuksensa osuus oli 20 022,62 euroa.
Nyt siellä kotikatsomoissa mietitään kuumeisesti sitä, eikö Matti Vanhasesta tehty jo keskustan presidenttiehdokas. Keskustahan päätti asiasta viime kesän puoluekokouksessa.
Kyllä tehtiin ja niin päättivät.
Mutta tällä hetkellä mikään ei ole kirkossa kuulutettua.
Suomen presidenttipeli on vielä alussa ja täysin auki, koska istuvana tasavallan presidenttinä toimiva Sauli Niinistö ei ole ilmoittanut julkisesti jatkoaikeistaan.
Kokoomuksen äänenkantajana toimivan Verkkouutisten huhtikuussa teettämän kyselyn mukaan jopa 82 prosenttia suomalaisista kannattaa Niinistön asettumista ehdolle ensi vuoden presidentinvaaleissa, mutta vanhan herran itsensä kantaa asiaan ei vielä tiedetä.
Presidentti Niinistöllä on kuitenkin lukuisia hyviä syitä jäädä eläkkeelle.
Viime vuoden elokuussa 68 vuotta täyttänyt presidentti on saavuttanut valtion virkamiehen kunniallisen ja virallisen eroamisiän ja hänellä on vielä jokunen hyvä vuosi jäljellä. Sen lisäksi presidentillä on melko reippaasti rahaa ja elegantilla tavalla äärimmäisen viehättävä ja nuori vaimo, joka on palkittu runoilija.
Jos Niinistö lähtisi ehdolle ja hänet valittaisiin toiselle kaudelle, se päättyisi vasta 1. maaliskuuta 2024. Silloin hän olisi 75-vuotias ukkeli, jonka elämästä reilusti yli puolet olisi ollut pelkkää byrokratiaa ja paimentamista. Tasavallan ensimmäisellä edustajalla ei nimittäin ole kovin usein aikaa soitella muina presidentteinä radion luontoiltoihin ojakärsämöistä ja palsternakoista tai nauttia elämästä muutenkaan.
Tästä syystä uskon, että yli neljäkymmentä vuotta politiikassa tolskannut Niinistö ei halua lähteä enää jatkokaudelle. Ja keskustan johdossa todennäköisesti tiedetään tämä varsin hyvin.
Keskustan puoluetoimistossa varmasti myös ymmärretään se, että kaikesta edellä mainitsemastani huolimatta Matti Vanhasesta ei tule koskaan Suomen tasavallan presidenttiä. Hän ei yksinkertaisesti vain pysty kokoamaan tarpeeksi kansaa taakseen. Samaan häviäjän rooliin päätynee myös vasemmistoliiton ehdokkaaksi valittu europarlamentaarikko Merja Kyllönen.
Vanhasen ehdokkuus julistettiin lähinnä sen vuoksi, koska joku on pakko laittaa ehdolle. Jos Niinistö haluaisi jatkaa, niin kyseessä tulee olemaan pelkkä muodollinen häviäjien kierros, jossa kulutetaan jo valmiiksi kuluneiden poliitikoiden kasvoja. Vanhanen piti saada myös sen vuoksinopeaa mukaan, jotta kunniapuheenjohtajaPaavo Väyrynen ei innostuisi touhuilemaan liikaa omiaan puolueen nimissä.
Hyvin todennäköisesti vihreiden Pekka Haavistosta tulisi tässä tapauksessa seuraava presidenttimme, vaikka onpa tuota SDP:n puolelta väläytelty koko kansan leppoisan muumimamman paluutakin hänen poliittisen aktivoitumisensa myötä. Myös Eero Heinäluoman ja Jutta Urpilaisen nimet ovat nousseet esiin, vaikka tuskin heistä kumpainenkaan yltäisi edes toiselle kierrokselle.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei varmasti halua lähteä ehdokkaaksi, jonka vuoksi hän joutuisi pyytämään joko Jyrki Kataista tai Alexander Stubbia leikkimään kanssaan.
TosinJan Vapaavuoren tavoin menomiehiä tuskin kiinnostaa tippaakaan lähteä tällaiseen mukaan, koska kumpainenkin on päässyt osaltaan pelaamaan sitä kaikista suurinta eurooppalaista peliä, jolla on paljon enemmän tarjottavaa kuin tylsällä presidentin kanslialla.
Ja juuri tästä syystä keskusta tarvitsee varavaltikseen Bernerin kaltaisen supernaisen ja menestyjän, joka mahdollisesti keräisi keskustalaisten lisäksi myös kokoomuslaiset äänestäjät taakseen. Berner olisi ehdokkaana varmasti myös Orpon mieleen.
Kuka tietää, vaikka asia olisi noussut esiin Kultarannassa pidetyissä keskusteluissa. Valtiovarainministeri Orpolla on tiedettävästi ollut aina hyvin lämpimät välit Niinistön kanssa, jonka vuoksi on aiheellista olettaa hänen olevan tietoinen presidentin aikeista.
Tämän vuoksi Suomen perustuslakiin toivotaan muutosta.
Ja tämän vuoksi Antti Kaikkonen on äärimmäisen huolissaan tasa-arvon toteutumisesta.
Kokoomus saa siis hallintarekisterinsä, keskusta mahdollisesti presidentin kanslian, Sauli pääsee viimeinkin keskittymään kukkiin ja tuleviin muumipapan muistelmiinsa, mutta se mitä perussuomalaiset saavat tästä kaikesta on edelleen täysi arvoitus.
En osaa myöskään sanoa teille, mitä ensin ehdokkaaksi valittu Lautakasa-Masa on mieltä mahdollisesta sivuuttamisestaan.
Onko tuo mitään.
EDIT: Lisätty valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen kommentti. Huomautan tekstin olevan puhdasta spekulaatiota.